What Am I Doing?

Automatka

Virheet korjattu 29.11-16!

Istun tällähetkellä autossa ja katson ohitseni vilahtavia maisemia. Peltoja, jokia ja metsää. Suurilta osin kuitenkin metsää. Galeb on autonratissa, vaikka hän onkin vain kuusitoista vuotias. Tai no, vampyyrithän ovat kuolemattomia niin hän on kai sen sata vuotias ainakin. Katson molemmilla puolillani istuvia 'kaveruksia' eli Johnia ja Carteria, jotka vilkuilevat toisiaan murhaavaan sävyyn. En ymmärrä miksi heidän molempien piti päästä takapenkille. Herran jumala edessä on pelkääjänpaikka vapaana!

"Jos katse voi tappaa he olisivat molemmat jo kuolleita! Sitä paitsi molemmat haluavat sinut omakseen." suteni sanoo ivallisesti nauraen.

"Kuono umpeen!" sähähän tälle mielessäni, vaikka onkin hassua kuulla mitä suteni ajattelee. Hänellä on vahva ja itsepäinen luonne toisinkuin minulla. Olen päällepäin ujo ja sisäänpäin suuntautunut, mutta osaan kuitenkin tosipaikan tullen puolustaa itseäni ja saatan välillä olla vähän liiankin äkkipikainen tai agressiivinen. Ja tämän agressiivisuuden kaverini voidat todistaa.

Mutta mitä suteni oikein meinasi sillä, että molemmat haluavat minut omakseen. Haluaisin todella välillä ymmärtää mitä tämän ötökän päässä liikkuucja hulluja 'päähänpistoja' mutta tällähetkellä se tuntuu mahdottomalta ottaen huomioon sen, että olen tiennyt hänet vasta sen tunnin. Olen kuitenkin liian utelias, joten otan asian puheeksi. Vaikka tätä sanontaa ei voisikaan käyttää tässä, sillä juttelen hänelle ajatuksillani.

"Mitä meinasit sillä, että molemmat haluavat minut omakseen?" Aloitan keskustelun varovaisesti mutta tietoisena siitä, että joudun ehkä puristamaan häneltä tiedon niinkuin appelsiinista puristetaan mehut.

"Hah! Ja luuletko, että kertoisin?" Suteni ärähtää selvästi vihoissaan. Mutta myöskin ihmeissään kysymyksestä, vaikka oli varmaan odottanut minun kysyvän jotain tuon tapaista.

Ihme tyyppi ja asuu vielä kaiken lisäksi sisälläni.

"Luulen. Sillä olethan osa minua ja haluan tietää mitä minulle on tulossa tai tapahtumassa. Ja jos kerrot mitä tuo äsköisempi meinaa osaan olla jatkossa varovaisempi, jos se meinaa jotain huonoa", kerron sudelleni yrittäen pitää itseni rauhallisena, vaikka todellisuudessa kärsivällisyyteni on loppumaisillaan. Tiedän, minulla on lyhyt pinna. Mutta tähän mennessä olen pärjännyt sillä.

"Hyvä on! Tiedän, että et lopeta vinkumistasi ennen kuin kerron. He molemmat haluavat sinut kumppanikseensa. Carter haluaisi merkitä sinut ja John haluaisi muuttaa sinut verenimijäksi ennen, kun sinusta tulee susi!" Suteni karjaisee. Vaikka se tapahtuu pääni sisällä, se saa silti korvani vinkumaan vähän aikaa.

"Mitääh? Miten John luulee muuttavansa minut vampyyriksi, kun olen jo melkein ihmissusi. Ja Carter... en halua hänen merkitsevän minua. Ja sitä paitsi en edes pidä hänestä millään tapaa. Enkä todellakaan halua olla mikään hänen...huora!" Kerron sudelleni ja en edes yrittänyt peittää vihaa ja ärtymystä. Miten he kehtaavat ajatella niin!Kuulen tympiintyneen huokaisun sisältäni.

"Ensinnäkään John ei tiedä sinun olevan kohta täysi ihmissusi eli, jos hän puraisisi sinua sinusta tulisi hybridi tai vampyyri. Ja sinä et ole kertomassakaan hänelle olevasi melkein ihmissusi. Toiseksi Carter havittelee lauman alfan paikkaa eikä huomio sinun tai hänen tunteitaan." Tämä sanoo selvästi tympääntyneenä luullen, että en ole vieläkään perillä koko sotkusta. Ja totta se onkin. En todellakaan ole perillä tästä alfa-sotkusta. Vaikka tiedän mitä meinaa, kun joku haluaa leikkiä tunteilla anastaakseen itselleen valtaa.

Mutta miten se voi olla mahdollista! Luulin Carteria, no.... erillaiseksi. En todellakaan ajatellut hänen olevan mitään valtaa hamuttelevaa tyyppiä. En todellakaan. Vouhkaisen sisälläni ja tunnen selvän ärtymyksen valtaavan ajatukseni.