What Am I Doing?

Kuulustelu

Kuvassa Mikey :3 Ps. Mä ite oikeesti rakastuin toho kuvaan💜💜

Herään kovalta ja kiviseltä lattialta, tunnen sen vasten märkää turkkiani, en edes halua tietää miltä näytän ihmisenä. Nousen varovasti nelinkontin, sillä päähän ja etenkin selkään sattuu aivan vietävästi. Voihkaisen kivusta ja käännän varovasti päätäni, jotta näkisin selkäni. Odotin jotain pahaa, mutta en näin pahaa. Selkääni korostaa molemmilta puolilta selkärankaa kolme naarmua, kynnenjälkiä tai oksan, mistä sitä ikinä tietää.

Katselen hiukan ympärilleni ja huomaan olevani sellin tai varaston kaltaisessa tilassa. Huoneessa on vain katossa ikkuna, josta tulvii päivänvaloa sisään. Jano, mistä löytisi vettä?

Nuuhkaisen ilmaa, haistan eri reviirin löyhkän ja aistin olevani keskellä metsää, ei mitään. Muutama mökki on ilmeisesti ulkopuolella. Aika tarkka havainto vain tuoksun perusteella, alan pikkuhiljaa oppia ihmissuden tavoille.

"Hei pikku hukka, ootko hereillä?" Ääni kysyy sellin ulkopuolelta. Voin nimittäin sanoa tätä selliksi, tämä on jopa karmivampi, kuin selli.

Murahdan vain tuolle vastaukseksi, joka ilmeisestikkin kuule sen, sillä pian noin pari vuotta minua vanhempi mies astuu sisälle. Peruutan takanurkkaan, josta katson tätä yllättävän komeaa ilmestystä silmät viirussa.

"Hei typy rauhotuhan vähän! En minä sinua syödä aijo." Tämä sanoo katsoen minua huvittuneena. Vain Johnilla on oikeus kutsua minua typyksi! Jos muistatte heräämiseni vampyyrien kartanosta;

Lähdin kävelemään nokka pystyssä kohti ovea, kun olin Johnin kohdalla hän otti minua olkapäästä kiinni pysäyttääkseen. "Älähän typy karkaa mihinkään."
Hän katsoi minua silmiin varautunut ja uhkaava ilme kasvoillaan.

No eiköhän tämä riitä, John saa ainoastaan kutsua minua typyksi ja se jo saa niskavillani pystyyn.

"Miksi rauhoittuisin? Olen vankina jossain toisen reviirillä, te voitte vaikka syödä minut!" Huudan tälle päin naamaa ja tulijan ilme muuttuu vakavaksi.

"Muistatko yhtään mitä tapahtui eilen? Ja joo, voisin syödä sinut, mutta suden liha ei ole järin hyvää." Tämä sanoo hyytäväkatse porautuen omiin silmiini. Ja kyllä muistanhan minä, muistan kaiken siihen asti, kun Mikey sanoi pitävänsä minua vankina kolme päivää ilman ruokaa ja vettä. Hetkonen, kolme päivää ilman ruokaa ja vettä!

"Kyllä, muistan kaikki tiedottomuuteeni asti. Kolme päivää ilman ruokaa ja vettä." Vastaan tälle kylmästi lihaksien ollessa yhä jännittyneinä.

"Joten sinun pitäisi tietää missä olet, miksi olet ja kuka olen?" Tuo vastaa ääni kylmänä. -Vihaan häntä jo nyt!- Saaden niskakarvani pystyyn ärtyneenä. Istun alas ja yritän todella muistaa mutta mikään ei juolahda päähäni.

Pudistan tälle päätäni ja saan pienen murahduksen perääni.

"Olen Mikey."

Kun kuulen nuo sanat, koko kehoni jännittyy ja pomppaan oitis istumaan. Sydämeni alkaa pomppailemaan rintakehässäni kiivaaseen tahtiin. Paniikkikohtaus. Ei, se ei voi olla se. En ole saanut paniikkikohtauksia aikoihin. Okei viikkoon mutta silti, mieleni oli rauhan tyyssija tähän asti, siihen asti kunnes tapasin Mikeyn. Tämän mystisen persoonan, joka herättää kaikki aistit minussa eloon, en tiedä huonolla vai hyvällä tavalla, mutta se ei ole olennaisin asia. Haluan tietää miksi tunnen näin.

"No kaksi päivää mennyt, vielä huominen jäljellä. Sitten pääset pois mutta sinulta kysytään muutama asia ennen sitä. Ja, jos haluat hoitoa haavoihisi kannatan muuntautumaan ihmiseksi, niin lääkärimme käy hoitamassa ne." Mikey sanoo ja istuutuu oven viereen lattialle. Ajatteleeko hän ihan seuraakin minulle pitää? Hah en usko, vaikuttaa liian fuckboy:lta tämmöiseen, liian...ilkeä.