What Am I Doing?

Totuus

Kuvassa Galeb :3

Tässä ois tää erikoisluku Luken näkökulmasta. Toivottavasti tykkäätte! Hyviä luku hetkiä! Olin ihan innoissani, kun sain kirjottaa teille tälläsen luvun. Kiitos ja kumarrus.

Luken nk.

Kävelen Annan vierellä kohti läheistä markettia tai kauppaa. Miksi sitä sitten ikinä kutsutaan. Anna höpöttää minulle koko ajan jotain vanhoista kavereistaan Dublinissa, mutta en pysty keskittymään ollenkaan tämän puheeseen, kun tämän hedelmäinen tuoksu tunkee nenääni. Joka on muuten erittäin tarkka geenieni vuoksi.

Sukuni on hallinnut sitä tiettyä metsää jo vuosi kaudet. Minulla olisi vastassa alfan-pesti, kun isäni kuolee. Ja minua ei tämä asia kiinnosta paskaakaan. Varsinkaan, kun isäni pakottaa minut laajentamaan aluettaa ja,kun hän sai tietää Annan olevan Pohjoisenlauman alfa. Isäni vähän niinkuin tekaisi, että ottaisin hänet parikseni ja hallitsisin sekä hänen, että minun maita. Kerrassaan mahdotonta ja en todellakaan halua rikkoa yhtä kirjoittamattomista ja pyhistä säännöistä: pariksi ei oteta ketään ennen sielunkumppania, eikä naimisiin saa mennä kuin sielunkumppanin kanssa. Tietenkin se olisi eri asia, jos Anna olisi sielunkumppanini. Mutta tällä hetkellä en tiedä kuka se voisi olla.

"Hei haloo. Lukeeee. Maa kutsuu sieltä pilvilinnoista." Anna huhuilee heiluttaen kättä silmieni edessä.

Katsahdan tähän kummastuneena ja vilkaisen nopeasti ympäristöä. Olemme siis nyt siellä kaupassa.

"Niin kuuntelitko sinä ollenkaan?" Anna tivaa minulta.

Tuhahdan vain ja pakotan pahoittelevan hymyn kasvoilleni. En pidä omasta hymystäni. Olen ehkä iloinen persoona, ystävällinen ja huonolla huumorilla maustettu kaveri mutta vihaan omaa hymyäni, muut sanovat sitä söpöksi tai kauniiksi.

"Äh, joo en. Sori." Takeltelen tälle.

"Ihan sama. No kuitenkin mennäänkö me nyt tonne kauppaan vai jäädäänkö tähän pihalle jäätymään?" Anna kysyy huvittunut ja odottava ilme kasvoillaan.

"Eiku niin joo, vois kaithan sitä sinnekin mennä!" Vastaan hänelle naurahtaen samalla.

"No sitä minäkin!" Tämä tokaisee innoissaan.

Astun sisälle ulkoapäin rähjäisen näköiseen, mutta sisältä moderniin kauppaan. Hyllyt ovat siistissä järjestyksessä ja tavarat samoti. Täältä löytyy varmasti kaikki tarvittava.

Anna kävelee topakasti tietyille hyllyköille. Ihmettelen tosiaankin miten hänestä pursuaa noin paljon intoa. Anna vaikuttaa todella mukavalta ja syvälliseltä ihmiseltä, korjaan ihmissudelta. Hänestä olisi minulle hyvä tyttöystävä... okei Luke, mitä vittua!

"Kröhöm,voisko herranen auttaa hiukan minua?" Anna kysyy mietteliäänä katse joissain purnukoissa.

"No miten voisin auttaa teitä?" Kysyn tällä hienolla ja tekaistulla ranskalaisella aksentillani ja kumarran palvelijan tavoin syvään.

"Hehhee,lopetahan toi leikkiminen. Missä on kinkku?" Tämä naurahtaa.

"Etkö haista sitä?" Kysyn tältä kummaksuen. Itse haistan sen ninittäin varmaan kilometrin päähän.

"Eiku niin joo! Unohdin ihan kokonaan!" Tämä läpsäisee itseään tyhmänä otsaan. Ja itse repeän totaalliseen nauruun. Minulla on näes huono huumorintaju.

"Hehhee,olipa hauskaa. Itkettääki oikein." Anna sanoo katsoen minua sarkastisesti harmaan-sinisillä silmillään, heiluttaen samalla kinkkupussia kädessään.

"Vielä ne ananakset." Hän sanoo puoliksi itselleensä ja lähtee juoksemaan käytävän päähän huomattuaan ne ananakset.

"Aiih!" Kuuluu kirkaisu siitä suunnalta minne Anna juoksi. Harpon katsomaan mitä tapahtui ja näen kahden tytön pitelevän otsaansa. Anna ja joku.