What Am I Doing?

Häivy

// word count: 1615 //

No pitemmittä puheitta, nauttikaahaan luvusta!

Muistakaahan painaa sitä tähteä ja kommentoida <3

❤:llä iidasstories

|||

Olemme istuskeleet täällä vitun selllissä Johnin kanssa ainakin pari päivää, sillä ainakin aurinko on noussut pari kertaa ainakin. Menin jo laskuissa sekaisin ja nyt todella ymmärrän miksi olen aina ollut huono matiikassa. Säälin tällä hetkellä opettajia, jotka ovat yrittäneet takoa tähän minun muuten fiksuun päähän järkeä.

Tosin auringon lisäksi muuta kelloahan meillä ei ole ja Johnin mukaan aurinko nousee tällähetkellä täällä Alaskassa 10.50 ja laskee vähän ennen neljää. Muuten olemmekin pimennossa ja itseasiassa John ja auringonrytmi pitää minut järjissäni. Ja toinen huonopuoli tässä läävässä on se, että olemme ilmeisesti eristettynä muista, koska ikkunasta joka näyttää käytävälle ei näe muuta kuin käytävän, josta lähtee käytävä. Voisin tietenkin varmistaa asian Johnilta mutta ei se minua niin hirveästi haittaa. Käytävä käytävän perään ihansama minulle, kunhan pääsen täältä pois ennen täysikuuta tai ennen kun menetän viimeiset järjen rippeet.

"Kuule, miksi minulla on punaiset silmät ja sinulla vihreät? Sillä, jos sinulla kerta nyt silmät ovat alkuperäisessä värissä niin eikö minullakin pitäisi olla siniharmaat silmät?" Kysyn Johnilta meidän ympärillä olleen pitkän mutta ei todellakaan kiusallisen hiljaisuuden jälkeen, joka laskeutui auringonnousun jälkeen ja siitä nyt on jotain tunti kaksi ellei ajantajuni nyt niin hirveästi heitä.

"Sinä et osaa vielä hillitä verenhimoa niin siksi ne ovat punaiset, jos ne eivät ole muutuneet takaisin normaalinvärisiksi ensimmäisen saaliisi jälkeen tai kun osaat hillitä verenhimoasi, olet luultavasti joku erikoinenvampyyri. Yleensä niin käy vain legaattivampyyreille eli ei huolta, kyllä ne muuttuu vielä oikean värisiksi, vaikkakin niihin jääkin se punainen kiilto." John sanoo tympiintyneenä toistaessaan kysymykseeni vastauksen jo ainakin viidennen kerran tämän meidän vankina olemisen aikana.

"Eli tämä meinaa sinulle sitä, että tarvitset heti verta,kun pääsemme pois täältä, jos siis edes pääsemme..." John toteaa äänen laskiessa loppua kohden pelkäksi hennoksi ja surun täyttämäksi kuiskaukseksi.

"Hei piristy nyt! Me päästään täältä pois, mä olen varma siitä!" Huudahdan syöksyen Johnia kohti, sillä tunnen tämän epätoivoisuuden vihlaavan sismpääni ja siitä saan kiittää vain näitä pirunmoisia ihmissusi-sielunkumppani-sidoksia. Jos kerta olen täysi vampyyri -ainakin Mikeyn mukaan- niin miksi ihmeessä minulla on edelleen tuo sielunkumppaniyhteys?

"Siksi koska minä olen täällä!" Suteni huudahtaa näreissään sisältäni saaden minut hieman naurahtamaan mutta samassa tunnen taas onton kohdan ajatuksissani. Suteni on pitänyt minulle pientä mykkäkoulua siitä asti, kun satuin vahongossa sielunkumppanimme näppien kautta muuttumaan vampyyriksi. Olen kyllä itsekkin vihainen Johnille mutta jokin simmässäni sanoo, että ei minun tarvitse olle hänelle vihainen ja että kaikki kääntyy vielä parhain päin.

Ainakin niin on hyvä uskoa...

*            *            *

Kuulen Johnin pompahtavan jaloilleen vieressäni saaden ihoni kananlihalle pienestä säikähdyksestä. Raotan itsekkin varovasti silmiäni ja viritän aistini niin nopeasti kuin suinkin vasta heränneenä ja unenpöpperöisenä mötykkänä. Hienoa, nimittelin juuri itseäni omilla lempinimillä! Samassa, kun saan näköni kuntoon huomaan Johnin katsovan vihaisesti ulos sellimme ovesta ja saavan sieltä vasta kaikuakin. Nimittäin Mikey tuijottaa Johnia suoraan silmiin virne kasvoillaan ja tässä tapauksessa se ei voi tosiaankaan meinata mitään hyvää.