What Am I Doing?

Sietokyky koetuksella

Seison Luken ja Johnin takana, kun nämä yrittävät aukaista oven mahdollisimman hiljaa. Heillä on kuulemma sotasuunnitelma oven aukaisua varten. Oven aukaisua? Luulin sitä aluksi vitsiksi, mutta nämä kaksi tomppelia olivatkin tosissaan. Joten tässä nyt katselen heitä, kun he yrittävät avata ovea, jollain ihme logiikalla. Luke ja John hyssyttelevät minua hiljaiseksi, kun pidättelen vaivoin nauruani. Nyt Luke työntää erittäin varovaisesti ovea auki. Valitettavasti heidän sotasuunnitelma hiljaisesta oven aukaisusta epäonnistuu, sillä se päättää päästää saranoistan korvia viholvan narinan.

Luke ja John katsahtavat toisia pettyneenä, jossain yläilmoissa. Tunne itseni erittäin lyhyeksi, melkein toukaksi näiden kahden hujopin rinnalla. Ei John oikeasti ole minua kuin kymmenen senttiä pitempi ja Luke kaksikymmentä, -okei se on paljon- mutta tilannetta ei helpota ollenkaan suteni, joka on erittäin pieni. Mutta mieli on kyllä sitäkin suurempi.

Pojat marssivat hiipien sisälle -Onko tämä edes mahdollista?- ja sujauttavat kengät eteiseen. Minä vain tepastelen hiukan alakuloisena sisälle, en tiennyt mitä odottaa, kun huomasin Luken ja Johnin seisahtuvan olohuoneen reunalle molemmat virnistäen erittäin, erittäin likaisesti. Huokaisin kuuluvasti ja kävelin heidän väliin silmiä pyöräyttäen. Kun olen heidän välissään, huoman mikä heidät laittoi tekemään tuon ilmeen. Omalle naamalleni nousi vaan järkytys. Näen nimittäin kaksi ilkosen alastonta ihmissutta ja ystävääni makoilevan MINUN sohvallani -olen nimittäin merkinnyt sen itselleni, kirjoitin sen sivulle lapun, jossa lukee nimeni-, minun viltin sisällä. No mistä arvasin, että he ovat alasti, molempien alusvaatteet, korjaan kaikki vaatteet korostavat minun ja kahden höntin olohuoneen lattiaa.

"Noniin nuoripari! Vaatteet päälle, en halua nimittäin nähdä Carter sinun rakkaita sukuelimiä tai semmoisia, jotka ovat sattuneet työntymään rakkaan sielunsiskoni sisälle!" Huudahdan ja marssin tyynenrauhallisesti heidän ohitseen jääkaapille. Himskatti, miksi meidän jääkaapissa ei voi olla sudelle erikseen tassukahvaa?

Kuulen perässäni naurun pidättely yrityksiä, jotka osoittautuvat toivottomiksi, sillä pian Luke ja John nauravat vatsakippurassa melkein lattialla maateen. Lisa ja Carter sen sijaan huudahtavat säikähtyneenä. Käännähdän päätäni nähdäkseni heidän ilmeet. Kipeän niskan käyttäminen kääntämisessä osoittautui tekemisen arvoiseksi, sillä nuoren parin ilmeet ovat sen arvoiset. Molemmat näyttävät räjähtäneiltä variksenpelättimiltä, -jotka nyt vain sattuvat olemaan alasti- ja molempien poskien punaisuus on kirkaampaa kuin itse Aurinko kuumimmillaan! Se siitä suhteen salaamisesta.

"Me ollaan ihan kauhean pahoillamme!" Lisa huudahtaa ja kapuaa keräämään vaatteitaan maasta. Päätän kääntää pääni toiseen suuntaan, kun huomaan Lisan vetävän viltin kokonaan itselleen.

"Siis ei millaan pahalla mutta en haluaisi, että alaston Carter seisoo keskellä olohuonetta! Vaatteet päälle." Komennan keittiön uumenista, jossa en voi muutakuin ihmetellä erittäin 'kaunista' laattalattiaa. Vastaukseksi saan jotain noloa mutinaa alastomalta pojalta. Luken ja Johnin alkaessa nauramaan vielä kaksin kerroin pahemmin.

"Löyty!" Kuulen Lisan hämmentyneen ja iloisen hihkaisun olohuoneesta, joka päättyy korviavihlovaan kirkuntaan. Kiepahdan säikähtyneenä ympäri välittämättä alastomasta Carterista ja näen hetkisitten Lisan päällä olleen viltin maassa. Olohuoneessani seisoo juuri kaksi alastonta juuri paneskellutta ihmissutta. Mahtavaa! Luke ja John näyttävät lopettaneen nauramisen ja katsovat... mitäs muutakaan kuin Lisan vartaloa.

"Jumalauta pojat!"Ulvahdan nopeasti ja juoksen olohuoneen ohi huoneeseeni. Olen minäkin mahtava ystävä, mutta oleb vain niin täynä tämmöistä soppaa ja säätämistä.

"Nyt molemmat ulos täältä!" Huudan huoneestani hyppäten samalla yllättävän vaivattomasti sängylle. Normaalioloissa, jos susi makaisi sängylläni,saisi hän lähdöt koko laumasta ja sen jälkeen soittaisin poliisille ja hankkisin hänen ja sänkyni välille lähestymiskiello. Huomaattehan sarkasmin? Mutta voin kuitenkin sanoa, että sille ei hyvin kävisi, kuka työntäisi likaiset tassunsa minun sänkyyni!