What Am I Doing?

John

Noin vuosi sitten, ennen kuin tapasin vampyyrit ja ihmissudet; 23.12-15
Dublin, Irlanti

Annan nk.

Olen odottanut tätä päivää koko edellisen kuukauden alusta lähtien, nimittäin jouluaaton aatto. Heh kuulostaa varmaan hauskalta mutta tämä on merkitykseltään minulle paljon tärkeämpi kuin itse joulu. Jouluna istun vain yksin kotona sohvalla katsellen vuoroin telvisiota ja vuoroin joulukuusta, joka kaipaisi koristusta mutta laiskuuttani en ole jaksanut laitaa siihen kuin valot ja tähden. Joka sekin on vanhempieni lapsuudesta asti selvinnyt tähän päivään.

Kuulen ovi kellon kilahtavan tunnin päästä noustuani ylös sängystä ja tehtyäni aamutoimet. Pomppaan ylös sohvalta niin nopeasti, että melkein liukastun mattoon joka päättää lähteä lentoon jalkojeni alta. Kerättyäni tasapainon takaisin kiiruhdan ovelle ja tempaisen puolimatkassa mukaani takin ja kengät sekä mustan repun. Aukaisen oven ja huomattuani sen takana seisovat henkilöt hymyni vetäytyy korviin asti.

"Hei! Ja hyvää ennakko joulua!" Sanon iloisesti ja hyppään ensimmäisenä eteeni sattuneen henkilön päälle eli Lilan. Tytön jolla on laventelin väriset hiukset ja metsän vihreät silmät. Huomaan Lilan takin alta pilkistävän joulunpunaisen mekon, joka ulottuu reisien puoliväliin. Ehkä vähän liian lyhyt minun makuun, sillä itselläni on musta skartermekko, jonka helma on vain vähän yli polvientason. Tytöllä on hiukset söpösti kahdella ponnarilla, jossa toisessa on pieni tonttulakki, itselläni ollessa kuparin väriset hiukset vain tavallisesti auki luonnonkiharoilla.

"Hei, vaan ja samoin sinullekin." Lila naurahtaa korvaani Villen huutaessa tytön takaa minulle iloiset jouluntoivotukset. Ruskeahiuksisen pojan vaatteet ovat normaalia hienommat ja huomaan myös Tomasin ja Peterin päällä olevan hieman 'sivistyneemmät' vaatteet. Olemmehan me sentään menossa ravintolaan syömään ja sen jälkeen vain pitämään hauskaa kylälle.

"Okei, nyt on mun vuoro halia." Peter huudahtaa takaamme. Huomaan pojan tunkeutuvat 'väkijoukon' läpi näyttäen myrtsiänaamaa. Naurahdan tälle ja suoraan sanottuna hyppään tämän lämpimään syleilyyn sen kumpia ajattelematta. Peter asettaa leukansa päälaelleni ja siirtää silmänsä minun harmaansinisiinsilmiin. Katsomme toisiamme hetken aikaa rakkauden paistaessa molempien silmistä, kunnes teen äkkinäisen siirron ja painan huuleni Peterin hieman kosteille ja kylmille huulille.

"Okei kyyhkyläiset, meidän pitää mennä vielä Scarletin luo ennen lähtöä joen alkakaa tulla tai hankkikaa etes jumalauta se huone!" Tomas huudahtaa vahvalla irlantilaisella aksentillaan saaden minut ja Peterin lopulta irrottautumaan toisista vaikkakin hiukan vastahakoisesti.

"Joojoo!" Sanon hymyillen vielä suuremmin kuin hetki sitten. Peter pujottaa sormensa omieni lomaan ja muiskaisee vielä pikaisen pusun poskelleni ennen kuin lähdemme kävelemään muiden perässä lumista tietä pitkin, Auringon häämöttäessä taivaanrannassa. Että rakastankaan auringonnousuja! Tämä hetki on juuri täydellinen enkä halua minkään pilaavan sitä, en kertakaikkiaan minkään.

Jos sielunkumppaneita on olemassa, uskon Peterin olevan juurikin se minulle.

* * *

"Hei squadi ja hei squadleaderi!" Scar huudahtaa meidän saapuessa tämän mustahiuksisen ja oranssisilmäisen neitosen ovelle. Scar osoittaa ensimmäiset sanat meille kaikile ja viimeiset Lilalle. Hän on oikeasti se, joka aina vetää meidät mukanaan kaikkialle. Kerran jopa ryöstimme Dublinin hampurilaispaikasta parit smoothie. Uskon, että niitä ei enää edes myydä siellä, vetävät liikaa varkaita puoleensa.

"No, oletteko valinneet vielä ravintolan?" Scar kysyy saapuessaan ulos meidän lähtiessä kävelemään keskustaa kohti. Katujen yllä on jouluvaloja, vaikka olemme vasta asutusalueella eli noin muutaman kilometrin päässä keskustasta. Vaikka auringonnousu on mennyt jo vähän aikaa sitten ohi, tunnen pakkasen kipristelevän nenänpäässänin ja kenkien narisevan jalkakäytävää vasten. Pakkanen näyttää olevan kiristymässä vielä entisestään.