What Am I Doing?

Veljiä? Hell yeah!

Mikeyn nk.

Herään taas kovalta lattialta kovaan pääkipuun, kun olen -kuten tavallista-, ryypännyt itseni lauantai darraan. Mahtavaa, hyvää viikonloppua muillekin, toivottavasti teillä menee paremmin. Tällä kertaa kukaan nainen ei ole eksynyt viereeni baarista.

Nousen huterin jaloin ylös lattialta ja eteeni sattuu -suorastaan epäonnesta-, peili ja näytän aivan kamalalta. Mustat silmänaluset, isot silmäpussit, kampaus päin hevonpersettä ja vaatteet, jotka tuoksuvat viinalle. En ymmärrä miten olen saanut itseni tähän kuntoon ja on ainoastaan suteni ansiota, että en kasvata kaljamahaa. Se tästä vielä puuttuisi.

Löntystelen päätä pidellen keittiööni, joka näyttää kuin tornadon iskun ottaneelta. Ja vitut minä tätä ole siivoamassa. Avaan kaapin, jossa arvuuttelen särkylääkkeiden olemassa olon ja oikeassahan minä olen. Särkylääkepurkki törröttää ylimmällä hyllyllä kuin Jumala. Tämän päivän pelastajani. Nappaan särkylääkkeen ilman vettä ja seurauksena se jää kurkkuuni kiinni ja siinä menee se tovi, ennen kuin saan sen samperin pillerin ulos keuhkoista.

Katsahdan nopeasti jääkaappin, jonka sisältö ei näytä lupaavalta. Se olisi sitten kauppareissun aika. Pamautan jääkaapin oven suutuspäissäni kiinni ja tietenkään minua hyvin palvellut jääkaappini ei siitä tykkää ja saranat pettävät, joten koko jääkaapin ovi tippuu maahan.

"Voi vitun vittu!" Huudahdan ja potkaisen tipunutta ovea, joka puolestaan lentää potkuni voimasta suoraan seinään, tehden siihen lommon. Talo oli vielä ennen Annan lähtöä siisti ja keittiön seinässä ei ollut lommoa...

Valun seinää myöten alemmas ja painan pääni käsiini. Mitä vittua mä oon menny tekemään? Oon pilannu mun koko elämän. Kun kuulin joskus kymmenen vuotiaana olevani ihmissusi, luulin sen olevan elämäni hienoin asia. Mutta, kun muutuin elämäni on mennyt vain alamäkeen. Lopetin koulut kesken, tapoin ihmisiä, loin ehkä maailman vaarallisimman lajin, hybridit. Aloin myös ryyppäämään ja polttamaan. Perheeni kuoli muutama vuosi sitten auto kolarissa ja se on suurin syy miksi juon ja poltan. En vain kestä sitä kipua ja kaipuuta mitä tunnen, etenkin pikkusiskoani Liliania kohtaan. Ainuat ketkä selvisivät onnettomuudesta olivat minä ja veljeni. Veljeni olisi saanut kuolla, hän on häpeäksi koko suvulle. Hän on vampyyri ja meidän sukumme on Verilauman alfa-suku. Veljelläni on geenivirhe, niin kuin Annalla.

Anna, siinä vasta kaunis nimi ja kaunis on itse neitikin mutta minä pelkään häntä. Hänellä on vahva sielu, henkisesti ja fyysisesti. Hän ei vain itse ole tajunnut sitä. Ja hänen sutensa, en ole ikinä nähnyt niin siroa mutta vahvaa naarasta, kaiken lisäksi hänen sutensa on erittäin kaunis. Palan halusta nähdä Annan ihmismuodon.

" Näet Annaa viimeistään Alaskan laumojen kokouksessa." Suteni huomauttaa jatkaen ajatuksiani:

"Epäilen, kun Anna oppii hallitsemaan voimaansa sutena, hän voisi tappaa jokaisen häntä uhkaavan suden tai oikeastaan jokaisen maanpäällä elävän suden, jopa ne vahvimmatkin."

"Tarkoitatko meitäkin?" Kysyn oikeasti ihmeisssäni. Milloinkohan viimeksi olin tämmöisellä tuulella, että en vain vittuillut kaikille? On siitä nyt ainakin muutama kuukausi.

"Jopa meidät." Suteni sanoo kylmän rauhallisesti. Tunne kuinka pieni pelonkipinä alkaa vahvistua sisälläni tuota nuorta naista kohtaan.

Eniten pelkään tunnetta mitä Anna herättää minussa eloon, en ole ikinä tuntenut mitään niin voimakasta, Rosen jälkeen. Rose oli sielunkumppanini ja muistuttaa pelottavan paljon Annaa, Anna on kuin ilmiselvä kopio Rosesta, ainoastaan luonteet ovat aivan erillaisia. Rose oli erittäin herkkä ja arka. Minultakin meni monta kuukautta saada hänet edes moikkaamaan minua. Vaikkakin Anna myöskin taitaa olla hiukan ujo, ainoastaan hänen sutensa on vahva. Paitsi, mistä minä sen tiedän. Minä vain oletan.