What Am I Doing?

Leuka Kiinassa

Kuvassa John :3 Laitan hahmoista esittelyt tässä ajan mittaan. Mutta nyt nämä löpinät tähän alkuun :D Kuvitelkaa toi blodiksi please tack!

Olen viikonlopun reissussa, joten en ole kovinkaan aktiivinen. Mutta sain tämän osan silti kirjoitettua tuhansien kiireiden keskellä. Vähän tylsähkö, joten olen pahoillani siitä.

Jeiij 2K rikki, jonka kunniaksi saatte erikoisluvun jonkun toisen näkökulmasta! Ehdotuksia?

Tässä kaikki tällä kertaa luku intoja kaikille!

"Noniin, perillä ollaan!" Matt huikkaa innoissaan edestä. Nousten samalla autosta.

Aukaisen varovasti autonoven ja pompahdan itsekkin hiukan innoissani ylös autosta, saaden itseni täyteen innostuneita ja mielenkiinnosta pursuilevi katseita. Alan kuulemaan kuisketta ympäriltäni, mutta en kiinnitä niihin enempää huomiota.

Kun John, Galeb ja Luke nousevat autosta nuoret naiset/naaraat huokaavat ihastuneina. Onpas suloista. John, vampyyriksi hiukan lyhyt hymyilee leveästi, melkein kaksi metrisen Galebin katsoessa jännittyneenä laumaa ja Luken vilkuilessa hermostuneena ympärilleen. Kun he huomaavat minut -ovat nimittäin nousseet ylös auton toiselta puolelta- nämä kävelevät luokseni. Luke oikealle puolelleni, Galeb ja John taakseni, Carterin kirjaimellisesti pompatessa ylös autosta vasemmalle puolelleni. Matt seisoo auton edessä jutellessa samalla jollekin miehelle.

Kaikki, ihan kaikki katsovat meitä neljää. En näe yhtäkään, joka ei katsoisi meidän suntaan. Aika mahtava vastaan otto, ajattelen. Suurin osa katsoo innoissaan ja osa mulkoilee vihaisesti. No yhtäkkiä heidän elämäänsä pulpahtaa kolme poikamiestä ja yksi tyttö, joka sattuu olemaan heidän alfansa, vähintäänkin tässä olisi minulle syyt mulkoilla meitä vihaisesti. Ja ai niin, John ja Galeb ovat vampyyrejä, Carter on toisesta laumasta ja minä tuikituntematon.

"Rakas laumani! Saaden esitellä Adamin ja Katen lapsen, meidän uuden johtajan!" Matt huudahtaa ääni kaikuen metsänreunassa, johon olemme saapuneet.

Olemme siis pysähtyneet tien viereen,josta lähtee monien kävelijöiden kuluttama polku metsään. Aistin lauman tulleen sieltä, joten se varmasti johtaa jonkinlaiselle reviirille. Puusto on suurilta osin mäntyjä ja kuusia. Muutama harva kurpsahtanut lehtipuu näkyy siellä sun täällä. Ja metsä näyttää saaneen ylleensä valkoisen, metrin paksuisen ja kauniin näköisen lumivaipan. Täällä on oikeasti kaunista.

"Hei Anna!" Kaikki laumasta huudahtavat melkein yhteen ääneen, joka herättää minut omista maailmoistani.

"Ööm, hei." Vastaan hiukan epäröiden.

"No niin, eiköhän tämä ollut tässä. Me opitaan varmasti tuntemaan Anna vielä paremmin ajan kuluessa. Nyt, annetaan hänen asettua taloksi." Matt pitää pienen tauon ennen kuin jatkaa:" Tervetulo Delta Junctoniin! Pohjoisenlauman reviirille ja uuteen kotiisi!" Matt kajauttaa osan lähtiessä jo kävelemään polkua pitkin metsään.

"Minne tämä tie johtaa?" Kysäisen pikaisesti Matilta.

"Se menee sinne kaupunkiin ja tämä kävelypolku menee niin sanottuun kylään, jonne laumamme on asettunut." Tämä selittää vastaukseksi. Itse tyydyn vain nyökkäämään hänelle.

Otan pari askelta takaisin autolle ja tempaisen sieltä matkalaukkuni alas. Täältä tullaan ensimmäinen ongelma, miten ihmeessä saan tätä kuletettua tuota lumista polkua pitkin varmaan monta kilometriä ilman ongelmia? Mahdotonta.

Tuhahdan ääneen ja Luke nostaa katseen minuun. Väläytän tälle sarkastisen hymyn. Tuo pudistelee leikkisästi päätä ja tulee luokseni kaapaten matkalaukun kantoonsa. Pidän hänestä jo nyt! Hihkaisen sisältäni saaden suteni samalla kehräämään tyytyväisenä ajatukselleni. Ihme mötykkä.