What Am I Doing?

Yön salaisuus

"Yääh! Onko tämän koulun kaikki  ranskanopettajat aina noin kamalia! Herranjestas, hän antoi meille kolme aukeamaa tehtäviä, joista puolet on lauseen käännöksiä!" Huudahdan järkyttyneenä Lisalle, joka istuu oikealla puolellani pöydässä ja nyökyttelee sanojeni mukana.

Olen oikeasti totaallisen järkyttynyt tästä päivästä. Ranskanopettaja aloitti heti vihaan-Annaa-kauden ja kaiken lisäksi istun Mikeyn vieressä koko vuoden, josta on tähän mennessä mennyt vaivaiset kolme kuukautta. Olen myöskin totaallisen kuollut tästä liikunnan määrästä mitä koulu antaa. Käytävät ovat kyllä korkeita ja avaria, joka meinaa lisää portaita ja sitten tämä on viisi kerroksinen rakennus, johon lisätään vielä kellari. Jalkani ovat vetäneet lopputilin tästä raahautumisesta.

Suteni on päivän mittaa jaellut minulle tietoja ihmisistä, jotka käyvät tätä koulua. Esimerkiksi matikanopettajani ja äidinkielenopettaja ovat ihmissusia ja suurin osa oppilaistakin on ihmissusia. Minulle mainittiin, että ihmissusi-oppilaita on paljon mutta en ikänä olisi uskonut tämmöisiä määriä.

"Miten meni?" Lukee kysyy, istuutuen tarjottimen kanssa toiselle puolelle, suukottaen samalla pehmeästi otsaani. Hymyilen tälle takaisin koko hammasrivilläni.

"No, Anna on tässä valittanut jokaisesta opertajasta ja läksyjen määrästä noin vartin. Että kiitos, kun vihdoin hiljennit hänet." Lis kertoo dramaattisesti ja saa minut katsomaan itseään muka-murhaavalla katseella.

Kuitenkin me kaikki repeämme nauruun, joka kuitenkin minun osaltani keskeytyy, kun tunnen kylmiäväreitä nostattavan katseen selässäni. Käännän varovasti päätäni ja näen minua katselevat henkilöt, jotka ovat epäonnekseni Mikey kavereineen.

" Varo, koulun suositut ja ylistetyt-porukka pitää sinua silmällä." Carter varoittaa minua huolestuneella äänellään, ajatuksien kautta.

"Selvä." Vastaan tälle varovasti toivoen, että viestini menee perille.En ole harjoittanut tätä ajatuksien kautta puhumista kovinkaan paljoa.

Siirrän katseeni takaisin ystäviini ja huomaan kaikkien katsovan minua, kuin odottaen jotain. Katson heitä takaisin kummissani ja nostan tottunesti toista kulmaani.

"Mitä?" Kysyn tyhmän kuuloisella äänelläni. Hienoa, nyt kaikki tietävät että en kuunnellut heidän juttuja pieraisunkaan vertaa.

"Niin, että tässä me kaikki pohdimme olisitko kenties halukas lähtemään tänään vaateostoksille." Lis kertoo ja katsoo minua innoissaan. Hän odottaa minun myöntyvän ja kuten normaalit tytöt minä vastaisin tietenkin niin, mutta olen juuri nyt niin väsynyt ja kiireinen  koko illan, että en millään jaksaisi. Mutta toisaalta en haluaisi loukata hänen tunteita tai pilata tämän iloa. Paskat, kyllä ne läksyt kerkiään myöhemminkin tehdä!

Olen juuri sanomassa myöntävästi, kun mieleeni juolahtaa pakokeino miten pääsen pois tästä tilanteesta.

"Lis. Mehän sovimme, että pidät minulle illalla harjoitukset." Sanon tälle viattomasti ja räpyttelen liioitellusti silmiäni.

Lis huokaisee ja katsoo sitten pahoittelevasti minua. Minä kuitenkin vain naurahdan tälle ja silitän tämän päätä, joka saa Lisan hiukset aivan sekaisin. Lis katsoo minua nyt murhaavasti ja tekee saman minun hiuksilleni. Me molemmat aloitamme naurun ja kuin ketjureaktiosta, minä sotken Luken hiukset ja Lis Carterin.

Nauramme kaikki käytöksellemme ja hiuksille hulluna, joka loppuu seinään, kun kuulemme ivallista naurua takaani. Nousen kuin refleksistä ylös ja kiepahdan ympäri katsomaan ketkä idiootit kehtaavat tulla pilaamaan meidän oikein huvittavan ruokailuhetkemme. Edessäni seisoo kaksi mallinmuotoista  nuorta naista ja kolme miehen alkua. Katson jokaista vuorotellen murhaavasti, mutta kuitenkin tunnensisäisen ujouteni tekevän tuloa.