Kuoleman oppipoika

7. luku

A/N: Huh huh! Pitkäänhän siinä meni, mutta luku on vihdoin ja viimein valmis! Koulu on pitänyt kiireisenä, jonka jälkeen tietenkin joulu heitti tekemisensä niskaani ja no... Kirjoittaminen on ollut muutenkin valitettavan tahmaista. Mutta ei siinä, pienin, mutta suht varmoin askelin edetään. Toivottavasti uusi luku miellyttää!

___

Juuri kun aloimme sopia Oton kanssa suunnitelman yksityiskohtia, Iiris soitti.

"Missä ihmeessä sinä olet?" Iiris sanoi niin jäätävästi, että tiesin tehneeni virheen. Olin jo kokonaan unohtanut kuuden aikoihin sovitun tapaamisen. "Ja isäsi ei ole yhtään sen iloisempi kuin minäkään!"

Huokaisin syvään.

"Minulla menee vielä jonkin aikaa. Jos-"

"Ei, en varmasti odota täällä. Isäsi mulkoilee minua pahasti ja Nooa tarjoaa pahoja keksejä!"

"No tule sitten Aateen luo." Vilkaisin Aatetta merkitsevästi ja hän nyökkäsi epäröimättä.

"Sielläkö sinä olet?"

"Minulla on tilanne päällä."

"No hyi! Ja kutsut minut!"

"Iiris ei, ei sellainen tilanne. Jeesus. Tuletko vai et?"

Iiris huokaisi dramaattisesti syvään.

"Hyvä on."

Iiriksellä ei mennyt kuin kymmenen minuuttia ennen kuin ovikello pirahti kovaäänisesti Aateen äidin huokauksen säestämänä. Aate kiirehti avaamaan hänen äitinsä napistessa ettei hänen asuntonsa ollut mikään kestikievari.

Iiris pöllähti huoneeseen raivoisasti, mutta jähmettyi huomatessaan Oton.

"Ja sinä olet?" Iiris kysyi ääni täynnä inhoa ja halveksuntaa. Huokaisin syvään. Iiris ei välittänyt käytöstavoista pätkääkään ollessaan ärtynyt.

Otto nousi ylös ja ojensi kätensä tervehdykseen.

"Parhaan kamusi uusi poikaystävä", hän sanoi ja virnisti. Iiriksen leuka loksahti ja hänen katseensa kävi raivoisasti minun ja Oton välillä.

"Friia... onko sinulla jäänyt jotain kertomatta?" hän sanoi tullessaan vierelleni, epäilevä katse edelleen iskostettuna Ottoon, joka vilkutti vain takaisin ja lysähti takaisin säkkituoliin. Olin vaikuttunut, ettei Otto säikähtänyt jääkuningatar-Iiristä.

"Ei Otto...." Mitä touhusin? Tässä voisi olla pakokeinoni ettei minun tarvitsisi kertoa Kuolemasta Iirikselle. Saisin selvitettyä sotkuni, ainakin suurimman osan. "....ole ollut pitkään poikaystäväni. Ihan uusi juttu." Naurahdin kiusaantuneena ja vilkaisin Ottoa niin merkitsevästi, ettei hän voinut olla tajuamatta, että näytteleminen alkoi jo.

"Mit-" Aate aloitti, mutta keskeytin hänet kiireesti.

"Tästä minun piti kertoa sinulle tänään illalla. En ole ollut koulussa, koska... koska olen ollut Oton kanssa." Iiris ei koskaan uskoisi minua. Ei kaiken sen jälkeen mitä olin puhunut Aateesta. "Mutta isä ja Markus saivat tietää. Joudun huomenna esittelemään hänet."

"Joudut?" Otto laski kätensä sydämelleen kuin häntä olisi verisesti loukattu.

"Friia, puhutaanpa ulkopuolella." Iiris nyökkäsi merkitsevästi ovea ja marssi ulos huoneesta.

"Mitä sinä teet?" Aate kuiskasi, mutta en voinut antaa kuin anteeksipyytävän katseen. Mitä oikeastaan olin tekemässä? Lisäsin valheideni pinoa, joka huojui jo muutenkin uhkaavasti.

Iiriksen kädet oli puuskassa ja suu tiukkana viivana, kun suljin oven perässäni. Kello tikitti äänekkäästi vieressä eikä Aateen äitiä näkynyt missään. Kun en sanonut mitään, Iiris avasi suunsa.