✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

USEFUL OR NOT

En tiennyt missä olen, tiesin vaan että olin pimeessä kylmässä huoneessa missä oli vain yksi ikkuna mistä näkyi vain puolet tyhjästä tiestä.

Amara: Apua! Joku vaan ketä vaan auttakaa mut ulos!!!

Kun sain huudettua pienestä ikkunasta menin ovelle ja aloin lyömään ja potkimaan.

Amara: Hei! Päästäkää mut ulos!! Pliiis!!!!

Kuulin kun ovea alettiin avata ja ajattelin että sieltä tulee joku ystävällisesti päästämään minut ulos ja kertoo että tässä on jokin moka, mutta ei. Sieltä tuli vihainen mies pieni veitsi kädessä ja veti minut seinälle ja asetti veitsen kaulalleni.

??: Pidä se saatanan turpas kiinni tai mä katkasen sun kaulas! Onko selvä?!

??: Taehyung!? Rauhotu.

Mies katsoi tätä silmiin ja sitten minua. Mieheltä tuli pieni virne kasvoillensa ja lähti hitaasti ovesta.

??: Sinä vuodat verta, anna kun autan.

Ystävällistä.

Mies ohjeisti minut tuolille ja alkoi painaa paperia kohtaan mihin minua lyötiin.
Miehellä oli ystävälliset ja komeat kasvot. Hänellä oli ruskeat silmät ja vaaleat hiukset. Hänen päällään oli vaalean punainen löysä kauluspaita ja mustat farkut.

??: Tykkäätkö mitä näet?

Amara: Ketä sä olet? Mitä mä teen täällä?

Jin: Kim Seokjin, pojat kutsuvat Jiniksi.

Amara: ..Jin...

Jin: Olen pahoillani tuosta arvesta, Jungkook ei hillitse itseensä kun on vihainen ja olen myös pahoillani Taesta hän on vaan vähän tommoinen vaarallinen persoona.

Jin otti laastarin ja pisti sen otsalleni ja hymyili. Äkkiä hymy haihtui pois kun hän huomasi kyyneleen valuvan poskellani.

Amara: Mä haluan pois...mä en tiedä mitä mun vanhemmat on tehnyt mut pliis päästäkää mut pois...

Jin: Voi kullanmuru kun me ei voida.

Mies nousi seisomaan ja lähti ovelle ja antoi minulle viimeisen katseen.

Jin: Mä olen todella pahoillani...

Sitten hän sulki oven.
Aloin itkemään.

Itkin tunteja kunnes nukahdin. Pian kuitenkin heräsin kun päähäni pistettiin säkki ja minut raahattiin jonnekkin.
   Hetken päästä säkki otettiin pois päästäni ja edessäni seisoi seitsemän rikollista.

Joko mä kuolen? Pliis sanokaa että mä olen kuollut koska mä olen varmaan masentunu kaiken ton itkemisen jälkeen.

Istuin isolla sohvalla ja isossa huoneessa, se taisi olla olohuone.

Kyyneleet alkoivat tulla uudestaan mutta yritin pitää ne kurissa.

Amara: Mitä te haluatte musta?

Keskimmäinen mies tuli luokseni ja kyykistyi ja antoi minulle pikasen hymyn.

Jin: Jungkook rauhassa...

Jungkook: ..shhhh....

Mies oli rauhallinen mutta silti vaarallisen oloinen. Hän vain katsoi minua silmiin ja tunsin kun hän tuijottaa minua suoraan sieluun.
Samalla kyynel tippui poskelleni.

Jungkook huomasi sen ja pyyhki sen pois poskeltani, edelleen silmät lukittuna minuun.

Jungkook: Kuka olet...tyttö?