✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

STORY OF KIM TAEHYUNG AND FIRST KISS

Amara: Tae minne sä viet mut?

Olemme ajaneet tunteja ja löydän meidät keskellä metsää. Taehyung ajaa vanhaa metsätietä ties minne, pelottaa ajatella mitä hän aikoo tehdä minulle koska hän ei ole puhunut koko matkaan. Hän kyllä lähti aika vihaisen oloisena pois talosta sen jälkeen kun Jungkook saapui. Ymmärrän jos Taehyung kantaa kaunaa siitä mitä hän teki Taelle mutta voisivat edes tulla toimeen.

Amara: Taehyung?

Saavuimme jollekkin vanhalle talolle. Talo oli nähtävästi palanut ja se oli iso. Se oli vanha puutalo 1800 luvulta.

Amara: Taehyung? Missä me olemme?

Taehyung: Tämä oli väliaikainen kotini kun muutin pois Geochanista.

Astelimme talon sisään mikä oli yhtä palaneen näköinen kun ulkopuolelta. Talo oli homeessa ja todella huonossa kunnossa.

Taehyung: Varo mihin astut. Nämä puulattiat on todella lahoita kaiken sateen jälkeen.

Amara: Mitä täällä on tapahtunut?

Taehyung: Tuhopoltto.

Taehyung vain käveli huoneesta toiseen ja minä seurasin häntä kuin ärsyttävä pikkusisko omaa isoveljeään.
Myöhemmin tulimme takaisin kuistille etupihalle ja istuimme portaille.

Amara: Mä olen edelleen hämmentynyt. Miksi me olemme täällä?

Taehyung: 4.11.2015. Jungkook pelasti minut täältä sen isän toimesta.

Amara: Mitä se teki?

Taehyung: Mä synnyin köyhään perheeseen 30. Joulukuuta vuonna 1995 Daegussa. Mun isälläni oli aina vihamiehiä sen jälkeen kun mun äiti kuoli sillon kun olin kymmenen. Kai kaikki syytti sitä siitä. Mun isä oli Jungkookin isän kun oikeakäsi mutta hänet erotettiin hullujen papereitten takia koska se voisi pilata firman maineen.

Amara: Mitä sä tarkotat hullujen papereilla? Oliks sillä jokin ihme ADHD tai joku vastaava?

Taehyung: Isää vois sanoo mielipuoleks. Se aina ajatteli ihmisitä vaarallisina ja halus tappaa joka ikisen...jopa mut.

Amara: Tae?

Taehyung: Isä hakkas mua kun mä olin pieni, jopa ennen kun äiti kuoli. Kaiken ton takia mä alotin nyrkkeilyn ja harrastin vapaata nyrkkeilyä. Niillä taidoilla mä pystyisin puolustaa itseeni.

En keskeyttänyt ollenkaan vaan jatkoin kuuntelua.
Taehyungin naama vaihtui nopeasti tyhjäksi ja ilmeettömäksi. Helpottaakseni hänen oloaan kosketin hänen kättään, vastaukseksi sain hymyn ja hän pisti hänen kätensä käteni päälle ja puristi sitä.

Taehyung: Kaiken sen ohella mä opettelin soittaman saxophonia.

Uskomatonta, nyrkkeilijä mutta soittaa saxophonia.

Amara: Pystyisitkö sä soittamaan mulle koskaan sitä? Mä olen aina ihaillut niitä ihmisiä kenellä on tommosia lahjoja.

Taehyung: Minkälaisia?

Amara: No ketkä osaa soittaa. Mä uskon että saxophonia on vaikee soittaa.

Taehyung: No siihen tarvitaan kuukausia harjoittelua.

Hymähdin.

Amara: Mut mitä tälle talolle tapahtu? Sä kerroit että Jungkook pelasti sut.

Taehyung: Sen jälkeen kun isä sai kenkään niin se alko purkaa vihaa niihin ihmisiin mitkä olivat lähellä, joten mä karkasin kotoota tänne. Kun mun isä ei voinu satuttaa mua niin se meni sinne ja satutti todella paljon ihmisiä ja jopa melkein tappo Jungkookin isän. Sen jälkeen Jungkookin isä halus kostaa ja ettis mut ja tuhopoltti tän talon yöllä. Jungkook kuuli siitä ja tuli tänne ja pelasti mut. Sitten meistä tuli todella hyvät ystävät ja musta tuli Bangtanin neljäs jäsen, enkä ole katunut sitä.

Amara: Ja mikä oli syy ettei me pysytty tuolla talossa?

Taehyung: Mä huomasin sen Jungkookin ilmeestä että jos mä jätän sut sinne niin se aivan varmasti satuttaa sua, ja mä halusin tuoda sut tänne ja kertoo mun taustani.

Liikemies, Strippari, Orpo, Lääkäri, Henkivartija ja nyrkkeilijä joka soittaa saxophonia. Huomaa että nämä ihmiset ovat tulleet erimaailmoista mutta kuitenkin päätynyt yhteen.

Amara: Taehyung.

Taehyung: Niin?

Amara: Kui sä olet pitänyt mun kädestäni kiinni koko tän ajan?

En huomannutkaan että kätemme olivat edelleen kiinni toisissaan.

Taehyung: Mä-mä en tiedä.

Huomasin kun Taen posket muuttuivat suloisen pinkeiksi punastuakseen. En huomannut itsekkään että minulla oli samoin. Katsoin Taeta taas kauan silmiin ja tunsin tuijotuksessa säihkeitä ja ilotulituksia.
Automaattisesti kasvoni läheni Taen naamaa ja nopeasti Tae syöksyi huulilleni. Suudelma oli pitkä ja hento. Aluksi epäröin mutta sitten vastasin suudelmaan.

Onneksi olkoon Taehyung, varastit mun ekan suudelman.

Lopetin suutelemisen ja avasin silmäni. Suoraan edessäni olivat ruskeat silmät ja kaunis hymy. Nuoleskelin huuliani muistaakseni äsköisen.
Taehyung kuitenkin huomasi sen ja alkoi hymyilemään viellä enemmän. En kestänyt katsoa sitä joten suutelin miestä viellä kerran.

Tunsin sisimmissäni ilotulitusten pauhaavan ja sydämmeni pomppivan tuhatta ja sataa.

Kun vihdoin irrotteuduimme suudelmasta samat hymyt kohosivat molempien kasvoille.

Taehyung: Tule, mä vien sut takasin talolle.

Taehyung nousi portailta ja ojensi kätensä auttaakseen minut ylös. Otin hänen kädestään kiinni ja nousin ylös, kun kävelimme autolle en halunnut päästää kädestä irti.

Taehyung käynnisti auton ja pian alkoikin matka takaisin talolle.