✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

PREGNANT?

Jungkook nk.

Istuin maassa seinää vasten parvekkeella katsoen kaunista yön tähdittämää taivasta ja tähtien keskellä kaikkea on pieni kuunsirppi. Se ei ole ainakaan sen asian syypää miksi en saa unta. Silmiini sattuu ja ne on varmaan aivan punaiset ja pulleat, poskeni ovat kuumat ja aivan märät itkemisen jäljiltä. En ole koskaan itkenyt niin paljoa. Ehkä joskus aivan pienenä, kun isä satutti minua.

Yritän vierittää ne kamalat asiat, mitä tein muutama tunti sitten pois mielestäni, mutta aina kun vilkasen takaisin huoneeseeni ja näen kukkasen nukkumassa sängylläni heikkona ne ajatukset tulevat takaisin ja itku tulee uudestaan. Olen rikottanut lupaukseni, minkä tein Jacksonin jälkeen. Nyt olen vain pahempi. Mä viellä lupasin hänelle, etten anna hänelle mitään käydä niin kauan kun mussa kiertää veri ja henki.

Anteeksi Amara.

Halusin hänet itselleni. Se oli syy miksi tapoin hänen vanhemmatkin. Etten jäisi yksin. Mä halusin hänet takaisin lähelleni, käsivarsiini. Tuntee tytön suloiset hyväntuoksuiset ja tuntuset hiukset naamalleni kun nukumme lusikassa. Ja tuntee kauniit huulet omillani. Halata sitä. Voisin halata sitä niin tiukasti, että se tyttö puristuisi kaikkeen siihen rakkauteen. Tuo kaikki on mennyttä. En saa häntä enään. Hän ei koskaan anna mulle anteeksi. Ja se kaikki on mun syytäni.

Ajatukset saavat uudelleen kyyneleet tippumaan naamalleni ja purskahdan itkuun. Miten ihminen voi rakastaa jotakin näin paljon, että se sattuu. Eivät he opettaneet, että rakkaus voi sattua. Aina sanottiin, että kaikille tulee onnellinen loppu. Jopa niille pahoille ihmisille joille annetaan mahdollisuus siihen. Jeonit ei ole koskaan rakastettu. Meitä pidetään huonoina ihmisinä joitten kuuluu palaa helvetissä. Olla ensimmäiset jotka tönäistään kiirastuleen.
    Mutta se tuntui niin aidolta. Hän antoi mulle mahdollisuuden, vaikka kaikista ihmisistä en olisi ansainnut sitä. Hän olisi voinut saada prinssin tai kuuluisuuden. Luokkansa komeamman tai naapurin komean pojan, mutta hän valitsi minut. Kaikista maailman ihmisistä hän valitsi minut. Minä olen se onnekas, joka olisi saanut tuon tytön herttaisemman ja kauneimman. Pilasin senkin. Nyt hän saa mennä maailmalle ja valita itselleen sen prinssi uljaan, mitä hän uneksii, koska se uljas ei ole tällä hetkellä hänen lähellään. Vaan rikollinen, joka on leimattu top 3 ykkös sijalle helvetin tauluissa. Minä olen siellä aina ja en tule koskaan pois sieltä. Satutin ihmistä kenestä välistin kaikista eniten ja näinkö kohtelen häntä? Kuin roskasäkkiä.

Nousin maasta ja yritin olla vilkaisematta sänkyyn etten vain taas purskahda itkuun. Menin nopeesti ulos huoneesta ja äkkiä portaisiin ja huomaan Jinin istuvan sohvalla lukemassa, vaikka kello onkin jo puolen yön. Suuntaan ulos ampumarataa kohti ja otin pyssyn asekopista. En välittänyt nukkuiko joku tai keitä on lähellä, minun on pakko purkaa vihani ja suruni johonkin. Ammun monta kutia kerralla maalitauluun, mutta se ei helpota. Kuulen vanhemman askeleet takanani ja mieleen tulee ampua hänet jos pahaolon tunne lähtisi pois.

Jin: Jungkook?

Huolestunut ääni kaikuu päässäni ja se saa tunteeni pyörimään sikinsokin. Aivot käskee ampua hänet tuohon paikkaan, kun taas sydän huutaa vastaan. Päätökseni tehtyä asetan aseen ohimolleni ja siinä kohtaa kuulen juoksevat askeleet takanani ja ase heitetään pois kädestäni. Kaadun maahan ja tunnen miehen käsivarret ympärilläni ja ihan kuin makaisin vanhemman rintakehää vasten selkä edellä. Tunteet laukeavat ja henkinen romahdus iskee ja alan itkemään täysiä vanhemman sylissä.

Jin: Jungkook mitä helvettiä sä yritit tehdä?

Jungkook: Mä satutin häntä!

Itkut muuttuivat huudoiksi ja tunne itseni heikoksi toisen nähdessään sen.

Jin: Ketä?

Jungkook: Mulla ei ollut tarkoitus! Mä satutin häntä Jin, mä satutin mun kukkasta!