✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

ANOTHER FIGHT

Jimin: Noo? Kerro nyt!

Olen rauhallisesti vain seissyt parvekkeen ovella katsellen maisemaa ja tuntien tuulen kasvoissani, kun utelias Jimin on ollut huoneessani koko iltapäivän kysellen minusta ja Taesta. Hän uskoo että olemme yhdessä vaikka en itsekkään tiedä mitä olemme. Se oli vain yksi suudelma enkä ole varma merkitsikö se kummallekkaan mitään. Varmasti Taella on toisia naisia ja saa ollakkin, nyttenkun meillä on murhan haluinen Jungkook niin se olisi vaarallista aloittaa suhdetta rikollisen kanssa. Mitä vanhemmat ajattelisivat kun saisivat tietää että seurustelen rikollisen kanssa. Kaikilla muilla on joko maanviljelijä tai insinööri, ketä mulla on? Isomman luokan rikollinen. Maailma varmaan alkaisi jahtaamaan minuakin. En minä halua asua koko loppu elämääni vankilassa koska seurustelen ihmisen kanssa joka on tehnyt rikoksia.

Jimin: Pliiis kerro nyyt! Mä lupaan etten mä kerro Jungkookille!

Taehyung: Anna sen prinsessan olla Chim.

Jimin: Aaw sä kutsut sitä prinsessaks! Sä olet Amara tehny meidän soturista aika pehmon.

Se hauskaa katsoa kun Jimin kiusasi Taehyungia. Se on hyvä että kuitenkin muilla menee hyvin toisten kanssa.

Taehyung: Chim.

Jimin: Niin TaeTae?

Taehyung: Voisitko...

Jimin: Aa joo toki..mä jätän teidät kyyhkyset rauhaan.

Jimin lähti nopeasti ulos huoneesta ja sulki oven perässään.

Amara: TaeTae?

Taehyung: Jimin on meidän kulta poika se kutsuu meitä aika useesti lempinimeillä..silloin kun se on hyvällä tuulella.

Amara: Esim?

Taehyung: Mä olen TaeTae, Yoongi on Yoongs, Hoseok on jostain syystä Hobi, Namjoon on Joonie, Jin on Jinnie ja Jungkook on..Kookie.

Amara: Keksi.

Taehyung: Jungkook vihaa sitä nimeä.

Amara: Kyllä määkin vihaisin jos mun lempinimi liittyis jotenkin ruokaan.

Taehyung: Yoongi kutsuu sua appelsiiniks.

Amara: Sen mä kyllä kuulin.

Taehyung hymyili ja käveli viereeni parvekkeen ovien toiselle puolelle. Hän pisti kätensä taskuunsa ja katsoi minua. Käännyin myös niin että näin miehen kasvot.

Amara: Kaikki hyvin?

Taehyung: Mitä me ollaan?

Hyvä kysymys, koska en itsekkään tiedä...

Amara: M-mä en tiedä...mitä sä haluaisit?

Taehyung: Siinä se ku en itsekkään tiedä. Nyt kun mä näin miten Jungkook regoi tämmöseen niin pelottaa ajatella jos me tehään tästä virallista.

Amara: Nii...

Vaihdoin katseeni taas maiseman suuntaan ja tunnen kun Tae edelleen katsoo minuun.

Amara: Mutta jos totta puhutaan niin se suudelma tais merkitä mulle jotain, mut en tiedä mitä. Tunteet on ollu vähän mukkelis makkelis viime päivinä. Mulla on koti-ikävä koko ajan, ikävä vanhempia ja pelottaa jos Jungkook päättääkin tappaa mut tai mut heitetään ulos talosta ja ihminen kuka ei ole koskaan ollut Busanissa niin eksyy ja loppujen lopuksi mä päädyn kadulle.

Siirryin taas niin että kohtasin miehen kasvot.

Amara: Sitten kun mä olen kadulla mä sairastun pahasti ja kuolen niihin tauteihin tai pahempaa! Mut tappaa joku sarjamurhaaja tai sitten musta tulee katuhuora ja mut-!

Taehyung keskeytti minut suudelmalla. Tällä kertaa suudelma ei ollut niin hento kun ekalla kerralla, siinä oli enemmän energiaa ja ihankun Taehyung olisi halunnut tehä tämän koko tän ajan.

Taen kädet oli vyötärölläni ja hitaasti minä siirsin omani hänen kasvoilleen ja sieltä niskan taakse ja vastasin suudelmaan. Suudelma oli pitkä ja tunnen Taen suloisen vino hymyn suudelmassa. Tae päästi irti ja antoi pikkuisen pusun lopuksi.

Taehyung: Mä en anna sulle tapahtuu mitään.

Jimin: NE SUUTELEE!!!!

Luulin hetkeksi että Jimin huusi tuon parvekkeen alapuolelta mutta se tulikin huoneen oven toiselta puolelta.

Taehyung: JIMIN!

Taehyung alkoi kävelle huoneeni ovelle mutta ennenkun hän ehti avata sen Jungkook tuli sisään. Vihaisen näköisenä Jungkook löi Taeta naamaan ja viellä kerran. Sitten hän otti tämän kauluksesta kiinni ja nosti hänet seinää vasten.

Amara: Jungkook päästä Taehyung alas!

Jin: JUNGKOOK JA TAEHYUNG!

Jungkook: Vai että ei mitään ole teidän välillä! Tiedätkö sä kuinka mä vihaan sitä kun mulle valehdellaan päin naamaa!

Jungkook siirsi kätensä Taen kurkulle.

Amara: Jungkook lopeta!

Kyyneleet alkoivat tulla silmiini.

Jin: Jungkook Tae ei saa henkee!

Tae yritti itse saada Jungkookin käden pois hänen kurkustaan mutta ei saanut sitä mitenkään. Jungkook on tuplasti vahvempi kun Tae itse.

Taehyung: Mä..en saa...henkee...

Amara: Jungkook!!

Kyyneleet valuivat kasvoillani kun mikäkin vesiputous.

Yoongi ampaisi huoneeseen näitten kahden väliin. Yoongi sai Jungkookin otteen irti Taen kurkusta tönäisemällä tätä. Jungkook kaatui maahan ja myös Taehyung joka yski ja yritti saada uudelleen henkeä. En mennyt Taen luokse vaan jatkoin itkemistä. Jungkook nousi pystyyn ja katsoi minua kuka oli vajonut maahan ja itki.
Jungkook vain katsoi minua pettyneellä ilmeellä ja hitaasti hän kääntyi ulos ovesta.

Yoongi: Ihan vaan kaikkien parhaaks. pliis, älkää yrittäkö mitään!

Sanottuaan ton Yoongi lähti johtajansa perään takaisin alakertaan. Jimin edelleen seisoi tumput suorassa Jinin kanssa oven suulla.

Amara: Anteeksi Taehyung! Mä olen niin pahoillani!

Taehyung nojautui seinää päin edelleen yskien ja katsoen ylös. Hän ei edes harkinnut katsoa minuun vaan lopulta nousi seisomaan ja lähti pois huoneesta, ei toki alakertaan vaan omaan huoneeseen ja lukitsi itsensä sinne.

***

Seisoin kuutamossa parvekkeella katsellen kuuta. Loput kyyneleet vierivät poskeani pitkin. En tuntenut enään vapaalta ja rauhalliselta.
Tunne on kuin tyhjällä paperilla mihin ei olla viellä piirretty mitään. Tai kirja joka on täynnä kirjoitusta etkä pysty enään perumaan sitä mitään mitä olet siihen kirjoittanut, joka ikinen tulee lukemaan sen ja pilkkaa sinua, nauraa sinulle ja haukkuu sinua.

Parvekkeeni alla on suoraan uima-allas mihin olisin ihan hyvin voinut hypätä. Ottaa jotain painoja mukaan ja hukkua sinne. Sitten Jungkook ja pojat voisivat jättää sukuni ja toisensa rauhaan. Tuntuu siltä kun tulin tänne että tulin vain sekoittamaan pakkaa. Jungkook ei olisi kuristanut Taehyungia ollenkaan jos en olisi antanut mitään käydä Taen ja minun välillä. Kadunko minä? Kadunko minä sitä että tutustuin Taehyungiin? Kiellänkö minä tunteeni Taehyungia kohtaan vai onko niitä tunteita ollenkaan?

Jimin: Amara?

Hentoinen ääni kuului takaaltani ja käännyin ääntä kohti. Minua vain vähän pitempi pörröpäinen Jimin seisoi edessäni vähän syyllisen näköisenä.

Jimin: Anteeks! Mun takia tätä ei olisi tapahtunut.

Jiminin poskelle tippui pieni kyynel mikä tippui pikkuhiljaa posken päällä.
Annoin tälle halin antaakseni hänelle hyvän mielen ja poika halasi takasin.

Amara: Mikään ei ole sinun syytäsi.