✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

STORY OF JEON JUNGKOOK

Jimin: Niin Jungkook mitä mieltä sä olet?

Jungkook työnsi lisää muroja pieneen suuhunsa.

Jungkook: Mistä?

Jimin: Ei mitään. Kunhan kokeilin kuinka hereillä oot ja et oo nähtävästi ollenkaan.

Se on kyllä joskus hauskaa katsoa kun he kiusaavat toisiaan ja pilkkaavat toistensa kustannuksilla mutta jos se menee liian yli niin se menee hermoille.

Istuimme kaikki keittiössä isossa ruokapöydässä syömässä aamupalaa. Aamu on ollut rauhallinen ja kaikki on hyvällä tuulella ja kaikki ovat aivan normaalisti. Paitsi Jungkook joka ei ole kuunellut puoliakaan poikien keskusteluita taas kun minä olen kuunellut niitä mielelläni.

Jungkookin suupielestä tippui muro ja aloin nauramaan. Oli hän niin söpö.

Hoseok: Mistä se nyt noin paljon nauraa?

Jungkook vaan nosti hartioitaan.

Pojat katsoivat minua ihmeissään ja hämmentyneenä ja kuuntelivat ärsyttävää naurua.

Jimin: Eka kerta kun mä kuulen ton naurun.

Namjoon: Söpö.

Vihdoin kun sain lopetettua katselin taas vastapäätä istuvaa miestä ketä saatoin suudella viime iltana. Ajattelin koko yön että meille tulee simmonen nolo tilanne ettei me puhuta mitään, mutta molemmat olemme olleet rauhallisia ja ihankuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jungkook nousi pöydästä ja kiitti Jiniä. Ekan kerran kuulen sanan 'Kiitos Jin'.

Yoongi: Se oikeesti kiitti Jiniä.

Ignoorasin Yoongin ja seurasin johtajaa olohuoneeseen ja loppujen lopuksi loput tulivat perässä.

Amara: Oot oppinu käytöstapoja.

Jungkook: Hei vaikka mä en niitä käytä se ei tarkota etten mä tiedä niitä.

Amara: Niinii..me tiedetään kaikki minkälaiset on teidän kahen välit.

Jungkook: Kerjääksä kukkanen ongelmia.

Jungkook otti tyynyn ja heitti sitä minua päin. Otin tyynyn itselleni ja menin lyömään Jungkookia sillä.
  Kun lopetin pistin sen varovasti Jungkookin viereen ja huomasinkin että jokaikinen katsoi meitä kummasti.

Hoseok: Haluaisko joku kertoo mulle uudestaan mitä mä äsken näin?

Jimin: Ne flirttaili toisilleen.

Namjoon: En mä kutsuis sitä ihan flirttailuks...

Jin: Annetaan ny nuorempien leikkiä.

Jungkook antoi kumppaniensa kiistellä rauhassa ja otti minusta hellästi paidasta kiinni ja hän veti minut pois kiusallisesta tilanteesta terassille missä katsoin mereen ja kun linnut lentelivät taivaalla.

Meillä oli hetken hiljaista, mutta kuitenkin päätin rikottaa hiljaisuuden.

Amara: Jungkook..

Jungkook: Mm?

Amara: Milloin me aijotaan mennä tapaamaan mun vanhempia?

Jungkook: Se on viellä työnalla.

Amara: Saanko mä niittenkaa aikaa. Mä haluan tietää muutamia asioita niiltä.

Jungkook katsoi minuun.

Jungkook: ..tottakai.

Hetken oli taas pieni hiljaisuus ennenkun Jungkook päätti avata suunsa.

Jungkook: Mää..olen miettinyt asiaa jo silleen..semi pitkää...ja..mä jos sun vanhemmilla ei ole velkaansa mitä maksaa niin mä..

Käänsin katseeni mieheen joka katsoi alas mereen.

Jungkook: Jätän sen siihen.

Amara: Jätät?

Jungkook: Annan niille tilaisuuden elää. Ja ehkä jos sä osaat käyttäytyä niin voit mennä takasin...ja jättää tän kaiken taakses...voit jatkaa omaa elämääs ilman että me piinataan sun elämää.

Vaikka kuinka paljon tarjous houkuttelee minua mutta jotenkin en halua ottaa sitä vastaan. Jostain syystä en halua takaisin ja että haluan pysyä heidän kanssaan. Vanhemmat ei ole koskaan pitänyt minusta kunnolla huolta ja varmasti leimaavat minut rikolliseksi jos saavat tietää Taeyongista. Bangtanista luullaan liikoja, he eivät ole vaan tunteettomia paskiaisia ja ketkä haluavat vaan tappaa ihmisiä, heilläkin on sydän.

En tiennyt miten vastata joten vaan hymyilin.

Jungkook: Jos sä siis haluat sitä.

Amara: Onko mulla mahdollisuutta jäädä?

Jungkook: Haluaisitko sä?

Amara: En tiedä. Vaikka kuinka paljon se houkuttelee et pääsee kaikest tästä mut...jotenkin mä en halua sitä enään.

Jungkook: Miks et?

Amara: Mun vanhemmat, ne ei ole koskaan pitänyt musta hyvää huolta ja varmaan leimaisi mut heti rikolliseksi jos ne saa tietää että mä tapoin Taeyongin.

Jungkook: Nnooo..se on sun päätös. Mä kyllä ehdottaisin et menisit takasin ja eläisit sun perhees kanssa. Älä tee sitä samaa virhettä mitä mä tein.

Amara: Kui?

Jungkook huokaisi syvään.

Jungkook: 1.9.1997. Busanissa. Mä synnyin perheeseen missä isä oli tyranni ja isoveli ja äiti viattomia. Mun isä opetti mut kovaksi ja ettei mua murreta helpolla, siten että se hakkas mua ja satutti haukumalla ja syylistämällä. Mä en koskaan arvostanut mun perhettä. Äiti ja isoveli jotka jätti mut tyrannin isän kanssa oli mun oma tahto koska mä en halunnut tulla heikoksi.

Päätin mennä jonnekkin istumaan ja jatkoin kuuntelua.

Jungkook: Kun mä olin 17. Mun isä järjisti tämmöset kamppailut missä miehet ja naiset näyttävät että pystyvät johtamaan eikä ne ole heikkoja. Mä olin siellä mun lapsuuden parhaankaverin Yugyeomin kanssa ja mä...voitin. Mun isä ei halunnut niin tapahtuvan joten se alko jahtaa mua.

Amara: Jahtaa sua?

Jungkook: ..Se edelleen haluaa mun kuolleen..sen takia mä keräsin mun jengin. Niitten avulla mä olen itse turvassa ja pystyn jotenkin suojelemaan itseeni kun mulla on ihmisiä rinnalla.

Nousin penkiltä ja menin tuon luokse. Pistin käteni tämän käden päälle mikä oli kaiteella. Hän hätkääntyi ja katsoi itse käsiimme ja sitten minua.

Amara: Sä et ole yksin. Sulla on kuusi plus minä sun rinnallas juuri nyt.

Hymyilimme toisillimme ja hän aikoi suudella minua uudelleen mutta...

Jimin: OMG NE PUSSAAA!!!!!

Jungkook äkkiä otti kätensä käteni alta ja punastui hieman.

Jungkook: Pitääks sen olla noin vitun äänekäs...JIMIN!

Huutaen Jungkook meni takaisin sisälle ja alkoi jahtaamaan kumppaniaan.