✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

UNFREE INSTED

On kestänyt jo kaksi päivää eikä poikia näy missään. Ovatko he oikeesti vaan unohtanut minut ja jatkaneet elämäänsä normaalisti. En voisi uskoa Jungkookista joka oli niin tarrautunut minuun.

Pheobe: Missäköhän ne on? En usko et niin vaarallinen järjestö vois vaan unohtaa sut tollai.

Amara: En tiedä. Muakin vähän ihmetyttää. Mut olenpahan mä vapaa.

Pheobe: Ja turvassa.

Amara: Jep.

Pheobe: Onks nälkä? Mä voin tilata jotain.

Amara: Kelpaa.

Nousin makuuhuoneen sängyltä ja menimme olohuoneeseen mistä Pheobe tilasi ruokaa. Sen jälkeen menin keittiöön odottamaan ruuan tuloa.

Ei kestänyt kauaa kun ovikello soi ja Pheobe meni avaamaan.

??: Pizza tilaus.

Ääni oli jotenkin tuttu...

Pheobe: Amara juokse!

Menin olohuoneeseen ja ovella seisoi kaikki seitsemän rikollista. Namjoonin käsi Pheoben kurkulla.

Amara: Namjoon päästä Pheobe irti!

Namjoon totteli ja päästi tästä irti.

Jungkook: Ai täälläkö sä olet piileskellyt kaikki nää päivät. Mä kävin sun talollas. Fiksu tyttö.

Amara: Mitä sä haluat musta? Sä tiedät missä mun vanhemmat on niin sä et tarvitse mua!

Jungkook: Lakkaa puhumasta vaan tule!

Amara: EI!

Jungkook: Anti olla vika kerta kun sanot mulle vastaan kukkanen!

Jungkook otti aseen ja osoitti sillä Pheobea joka oli vieressäni pitämässä kädestäni kiinni.

Jungkook: Tule tai mä ammun hänetkin sun edessäs.

Pheobe: ...Amara..

Huomasin ystäväni tärinän ja kuinka lähellä hänellä oli itkeä. Katsoin tätä silmiin.

Amara: Kaikki on hyvin.

Pheobe: Mä en halua kuolla.

Amara: Jungkook. Jos mä tulen niin lupaat et sä säästät Pheoben hengen.

Jungkook ei tehnyt mitään vaan jatkoi osoittamista ja katsoi minua silmiin.

Jin: Jungkook. Me voidaan keksii jotain muuta mikä vois saada Pheoben unohtamaan tän kaiken.

Hetken Jungkook ei tehnyt mitään.

Jungkook: Mä olen todella pahoillani Amara.

Amara: Jungkook ÄLÄ!

Samalla hetkellä Jungkook ampui Pheobea rintaan.

Amara: Pheobe mä olen pahoillani!

Pheobe ei vastannut vaan hengitti raskaasti ja piti kättänsä luodin päällä. Kyyneleet vierivät hänen sivuposkellaan ja hitaasti Pheobe sulki silmänsä ja kohta en kuullut hänen hengitystään.

Jungkook: Noniin ylös sieltä.

Amara: ..en..

Jungkook: Mä olen tosissani. Nouse ylös ja TULE.

Amara: ...en...

Jungkook pyöritti silmiään ja otti minusta väkivaltaisin voimin ja raahasi minut pois asunnosta. Muut jäsenet ottivat ruumiin ja tunkivat sen autoon. Ajoimme keskelle korpea missä miehet polttivat ruumiin. Hetken päästä huomasinkin olevan taas Seoulin lentokentällä.
En puhunut kenenkään kanssa koko matkana. Juuri kun sain olla vapaa se riistetään multa. En tiedä miksi, vaikka Jungkook tietää missä vanhempani ovat.

Hoseok: Noniin perhonen. Piristy nyt. Ainakaan sun ei tarvitse asuu kellarissa vaan omassa huoneessa ja kohdellaan sua hyvin.

Amara: Mä nään sen valheen sun silmissäs Hoseok.

En katsonut Hoseokia päin joka ajoi autoa.

Yoongi: Anna sen nyt olla. Jungkook saa hoitaa ton.

Hoseok: Perhonen, mä olen pahoillani mitä Jungkook teki...me yritettiin pysäyttää mut se ei kuuntele ketään meistä.

Amara: Mmm

Katselin ikkunasta kunnes tunsin käden reidelläni. Ystävälliset kasvot jotka omisti Jin, hän hymyili minulle ja hymyilin pikkuisen takaisin. Pistin käteni hänen kätensä päälle ja puristin pikkuisen, sen jälkeen päästin irti ja siirsin katseeni takaisin ikkunaan.
Kohta olimmekin taas yksityisessä lentokoneessa ja istuin yksin nurkassa. Pikku hiljaa suljin silmäni ja miettisin kaikkia niitä jotka ovat kuolleet takiani. Pheobe ja vaari ja kohta vanhempani, jos he eivät maksa velkaansa.

Mä olen todella pahoillani.

Talossa en välittänyt kenestäkään vaan menin huoneeseeni ja suljin oven. Lämmitin takan ja istuin sen äärellä loput päivästä ja valvoin todella myöhään kunnes päätin mennä nukkumaan.