ONLY TWO OF US

571 38 5
                                    

Olimme väärässä GOT7:nistä. He ovat kasa pelkureita, jotka menevät pakosalle. Yugyemon sai vihaisen viestin Jungkookilta aamulla ja tuo säikähti niin, että meidät käskettiin lähtemään takaisin Koreaan. Istuimme Taen kanssa kaukana muista ja Tae onkin jo nukahtanut olkapäälleni ja se oli aika söpönäky. Tosi kyllä hän on eksäni, mutta onneksi me tulemme hyvin toimeen. Ilman Taehyungia olisin varmaan joko kuollut noitten toimesta tai itseni. Taehyung on myös saanut miljoonia viestejä pojilta ja samoin minä. Viesteissä he kyselevät missä olemme tai miksi teimme niin. Tottakai alkaa huono itsetunto kasvaa, mutta kunhan meitä ei eroteta se on tärkeetä.

Laskeuduimme Busanin lentokentälle. Verrattuna bangtaniin, got7 oli vain yksi iso taksi odottamassa meitä. Ajattelin hetken, että meidät vietäisiin jonnekkin hienoon taloon, mutta olin väärässä. Meidät vietiin jonnekkin rähjäiselle ja rikkinäiselle talolle, missä oli kymmeniä kodittomia miehiä ja naisia. Naiset taisi olla prostitoituja vanhoja naisia, joilla on varmaan kaikilla AIDS tai HIV.

Taehyung huomasi juopon tuijottavan minua kiihkeästi ja tuo pisti kätensä olkani ympäri yrittäen esittää, että olisimme yhdessä. Toinen käänsi heti takaisin omaan prostitoituunsa, joka makasi rähjäisellä ja vanhalla mätääntyneellä patjalla lattialla. Pojat veivät meidät yläkertaan, missä väkeä ei ollutkaan.
   Keskellä huonetta makasi myös kaksi ruumista vanhojen lakanoitten alla.

Yugyemon: Tervehtikää Jacksonia ja Markia.

Amara: Miks ne ei ole haudattu?

Yugyemon: Luuletko sä, että meillä olisi varaa semmoseen? Hautaa ne tonne hautausmaalle. Mielummin hautaan ne Jungkookin takapihalle.

Taehyung: Sä vihaat Jungkookia tajuttiin jo.

Yugyemon: Miksi äksyilet noin paljon Taehyung?

Taehyung: Voiko yksi syy olla se, että te toitte meidät taloon, missä on varmaan helvetisti tauteja.

Yugyemon: Pelkäätkö sä likaa?

Taehyung: En. Mut jos joku noista juopoista koskee Amaraan niin mä en anna kenenkään tässä talossa selvitä.

Yugyemon: Rauhotu roomeo. Ketään noista ei ole tulossakaan tänne ylös. Sen jälkeen kun Jackson kuoli niin ne vaan tuli tänne ja tehtiin diili, että ne pysyy alhaalla ja me pysytään ylhäällä.

BamBam: Lakkaa hermoilemasta Tae. Me ei eikä ketään satuta prinsessaas.

Taehyung: Mulla on aika paha luottaa Jacksonin teikäläisiin sen jälkeen mitä se teki.

BamBam: Niin joo. Raiskas kuultiin. Siinä kohtaa Jackson teki virheen.

Amara: Aijaa.

Youngjae: Jacksonin olisi pitänyt vaan tappaa sut.

Jinyoung: Niinpä. Se oli Jaesangin määräys.

Amara: Missä on Jaesang?

BamBam: Etsii Jungkookia ja koko porukkaa. Teitä myös.

Taehyung: Entä herra Jeon?

Yugyemon: Etsii myös. Enemmän poikaansa.

Youngjae: Joo. Ja haluu tehä siitä sen apulaisen.

JB lyö toista kovaa päähän.

JB: Ei sitä pitänyt paljastaa!

Amara: Mitä sä tarkotat tolla?

Yugyemon: Herra Jeon haluaa poikansa rinnallensa. Se voisi tehä Jungkookista meidän kaikkien johtajan.

Taehyung: Mun tuntema Jungkook ei tekisi noin meille.

Yugyemon: Miten sä voit olla niin varma?

Taehyung: Me ollaan sen perhe.

Yugyemon: Ja te jätitte sen.

Taehyung hiljeentyi ja niin myös minä.

Yugyemon: Niinpä. Joten te olette varmaan Jungkookin ekat tähtäimessä.

Taehyung: Varmaan minä, mutta en usko että Amara on.

BamBam: Aivan. Jungkookin suloinen rakastaja.

Amara: Olin.

Jinyoung: Ai olit!? WOW! Mitäs jos-

Taehyung: Kosketkin siihen niin katkaisen molemmat kätes irti.

Toinen perääntyi heti uhkauksen jälkeen. Hän meni istumaan Youngjaen kanssa maahan, joka ei ole itsekkään uskaltanut nousta JBn takia.

Yugyemon: Meidän nössöt. Ei uskalla edes haastaa teitä.

Kännykkäni alkoi väristä ja näytöllä luki "Jungkook". Halusin vastata, mutta en kehdannut. Haluan puhua hänelle ja kertoa missä olen, mutta jos hän kuitenkin tappaa Taen.

Yugyemon: Vastaa vaan.

Painoin virheetä ja miehen ääni kuului heti linjan toisella puolella.

Jungkook: Amara!? Missä te olette? Pliis kerro mulle. Miksi sä teit mulle näin? Mä luulin, että sä välität meistä. Mä luulin, että sä välitit musta ja et enään koskaan jätä yksin...sä sanoit mulle niin itsekkin. Sä rikoit lupaukses...haloo? Amara!?

Painoin luuria ja pistin puhelimen takaisin taskuun. Kyynel oli valmiina tippumaan poskelleni. Taehyung otti kädestäni kiinni ja hymyili.

Taehyung: Sulla on ollut rankka päivä. Sun kannattais mennä lepäämään.

Amara: Sä et saa jättää mua.

Taehyung: En jätä.

Taehyung katsoi toisia päin.

Taehyung: Mihin?

Yugyemon: Katso ympärilles. Ei täällä ole nukkuma paikkoja. Joten mihin vaan.

Taehyung katsoi ympärille ja silmään osui iso pöytä minkä päällä oli jokin viltti. Hän veti minut sinne. Antoi minulle hupparinsa ja meni ensin sinne istumaan.

Taehyung: Pistä pääsi mun jalkojen päälle.

Tein miten käskettiin ja pian nukahdin miehen hajuun. Kuulin viellä kun Tae vetää vilttiä paremmin eteemme ja tuli pilkkopimeää. Hetken päästä myös kuului Taehyungin hento kuorsaus merkiksi siitä, että Taehyung oli vaipunut syvään uneen.

✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦Where stories live. Discover now