✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

LOST

1785 sanaa. Hauskaa lukuhetkeä ☺️💜

Jungkook nk.

Tavallinen aamu. Heräsin taas sattumalta Amaran sängystä. Sen jälkeen, kun Amara lähti Yumen kanssa olen ollut tässä huoneessa. Jostain kumma syystä en voi nukkua omassa sängyssäni tai huoneessani.

Auringon paiste loistaa suoraan naamani. Se oli liian kirkas ja olin aivan varma, että sokeuduin. Se auringonpaiste loisti suoraan Yumen kehtoon, mikä edelleen seisoi tyhjänä huoneessa. Aina aamuisin, kun näen kehdon heti kuin herään ajattelen kuinka nopeasti tahdon tytön takaisin.

Nousin pehmeältä sängyltä ja matkasin suuntani huoneeseeni pukemaan vaatteet päälleni. Sen jälkeen matkasin itseni alakertaan hakemaan ruokaa.

Jin: Huomenta.

En vastannut. Jotenkin Jinin olemus on alkanut käymään taas hermoilleni. Koko ajan kysyy miten minulla menee ja aivan jatkuvasti on huolissaan. Mä olen aikuinen mies. Minä en tarvitse huolenpitoa mieheltä, joka pelkää omaa varjoaan.

Jimin: Huomenta. Mitä ruokaa?

Jimin menee kans. Amaran lähettyä jätkät ovat vaan hyppineet silmille. Jiminkin on kuin erilainen ihminen Amaran jälkeen. Ennen hän oli kylmä ja sitten kun Amara tuli niin oli niin kaunista kuin kukkapellolla. Sitten kuin taas oli aika lähteä niin ollaan niin kylmiä että alkaa pikkuhiljaa vituttaa.

Jimin: Kookie.

Jungkook: Älä käytä tota nimeä!

Jimin: Kui sun täytyy olla tommonen? Tajutaan, että on ikävä rakasta, mutta mekin ollaan täällä.

Jungkook: Niinpä ja sitä nopeammin kun saan isäni käsiini niin saan perheeni kotiin ja pois täältä.

Jimin ja Jin järkyttyivät kuulessaan.

Taehyung: Huomenta...

Jimin: Sä et tarkota tota ethän...

Taehyung: Tarkota mitä?

Jin: Jungkook aikoo jättää ryhmäs.

Taehyung: Täh? Miks!?

Jungkook: Se on mun päätös.

Jimin: Tajutaan, mutta jos sä lähdet niin tän ryhmän on pakko hajoo.

Jungkook: No sit se varmaan hajoo.

Jimin järkyttyi enemmän ja hengitti syvään.

Jimin: PERU SANAS!

Nousin seisomaan penkiltäni.

Jungkook: Mä oon ryhmän johtaja, mä päätän milloin lopetetaan.

Jimin vain katsoi minua silmiin. Namjoon tuli hitaasti keittiöön, mutta perillä kaikesta.

Namjoon: Jungkook.

Katsoin vanhempaa, joka vain seisoi Taen takana ovensuulla.

Namjoon: Jos sä nyt lopetat tän ryhmän, niin meillä ei ole paikkaa mihin mennä.

Odotin hetken ennen kuin vastasin. Tiedän kyllä, että jotkut joutuu olemaan kodittomia tämän jälkeen, mutta eivät he saa lusmuilla minun kattoni alla koko loppuelämäänsä.

Jungkook: Se on sitten teidän murhe.

Jimin: Ja sä saat sitten elää kaunista elämääs.

Jungkook: Kuka omistaa tämän talon. MINÄ!

Jimin: ME JUNGKOOK! Me kaikki. Niin sä sanoit meille ekan kerran, kun toit meidät tänne. Tämä talo on mun kun myös teidän. Tämä on meidän koti.