✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

FIREWORKS

On kulunut jo kaksi päivää eikä Jungkook ole palannut vielläkään kotiin. Muut pojat ovat olleet jo enemmän sosiaallisia toisilleen ja nähtävästi tulevat taas toimeen keskenään.

*Klicks*

Jin: Jungkook! Missä olit?

Jungkook ei vastannut vaan tuli minun luokse ja otti käsivarrestani kiinni ja puristi sitä niin että siihen alkoi sattua.

Amara: Jung-Kook!

Jungkook: Miksi sä et kertonut mulle!?

Amara: Kertonut mistä? AAUU Jungkook sä satutat mua!

Taehyung: Jungkook!?

Jungkook: Sä et kertonut mulle sun isovanhemmistas!

Amara: Ne on elossa?! AAAAAAUUUU!!

Jungkook alkoi puristaa kättäni niin kovaa että vajoin maahan.

Taehyung: Jungkook lopeta. Sitä sattuu!

Jungkook: Painu helvettiin Taehyung!

Amara: Mä luulin et, ne on kuol-LUT AAAAAUUUUH!!

Huusin ja yritin puhua samaanaikaan mutta kipu vain otti vallan.
Taehyung sain Jungkookin otteen minusta tönäisemällä. Jungkook vastasi tähän lyömällä Taehyungia ja alkoivat tappelemaan.
He löivät ja potkivat toisiaan kunnes Taehyung kaatui maahan, Jungkook viimeisteli tappelun viellä potkaisemalla Taeta mahaan.

Yoongi: Mitä täällä tapahtuu!?

Pojat tulivat keittiöstä olohuoneeseen ja huomasivat vihaisen Jungkookin, heikon Taehyungin ja minut joka istui maassa katsoen kaikkia pelästyneenä.

Myöhemmin menin Taen luokse.

Amara: Tae!

Taehyung oli heikkona eikä kunnolla pystynyt liikkumaan. En pystynyt katsomaan kun Taehyung kärsii en kenenkään.

Nousin seisomaan ja menin todella lähelle Jungkookkia.

Amara: Mikä sua vaivaa!? Siks koska sä oot se leader täällä ei tarkota että sä saat vaan alentaa toisia melkein tappamalla ne!

Jungkook ei vastannut minulle vaan katsoi minua vihaisesti.

Amara: Missä sä ees olit? Tappamassa ihmisiä? Selvittämässä mun sukujuuria? Mistä sä tiedät et mun isovanhemmat on muka elossa?

Ei vastausta.

Amara: Vastaa mulle!

Ei edelleenkään vastausta.

Amara: Jungkook!

Jungkook alkoi kävellä takaisin ulko-ovelle.

Amara: Onko tämä siitä miten sä tunnet mua kohtaan?

Sitten hän pysähtyi.

Amara: Mä en tiedä onko se totta mutta jos sä sun tunteita pelkäät niin ei tarvitse.

Jungkook oli hetken paikallaan kunnes sitten jatkoi kävelyä ja lähti ovesta, vain auton moottori kuului pihasta.

***

Istuin Taehyungin huoneessa. Katsoin kun Jin korjaili Taen haavoja.

Taehyung: Kiitti Jin.

Jin hymyili.

Jin: Sä olet kunnossa jo huomenna aamulla kunhan lepäät tarpeeksi mutta sä et saa rasittaa ittees noin kolmeen päivään.

Taehyung: ...Meidän lääkäri...

Amara: Kiitti Jin.

Jin hymyili minulle vastaukseksi ja nousi Taen sängyltä ja lähti huoneesta. Jäin Taen kanssa kahdestaan.

Amara: Kiitos, kun yritit auttaa mua.

Taehyung: Jungkookin täytyy opetella miten kohdellaan naisia.

Amara: Heh niin kai.

Taehyung: Ootko sä kunnossa?

Amara: Ai kui niin?

Taehyung: Se satutti sua aika pahasti puristamalla sun kättäs.

Taehyung kosketti kättäni. Lämminkäsi oli kipeen kohdan päällä missä oli ohut side. Hänen lämpö meni siteestä läpi niin että tunsin sen itsekkin.

Amara: M-Mä olen kunnossa...

Olen aivan tulikuuma naamasta. Näytän varmaan ihan omenalta tai sitten paloautolta.
Jin kertoi ensimmäisenä päivänä kellarissa että Taehyung on se vaarallisin täällä ja sen huomasikin sillä miten hän kohteli minua. Uhkaili ja pisti veitsen kaulalleni.

Amara: Sun pitää levätä.

Yritin nousta pois sängyltä jättääkseni Taen lepäämään koska Jin sitä pyysi mutta minua esti itse Tae joka oli ottanut kädestäni kiinni.

Taehyung: Jää tänne.

Amara: Tae sun täytyy lepää.

Taehyung: Mä lepäänkin mut sut kainalossa.

Punastuin viellä enemmän.
En tiedä miten vastata, vastaisinko myötävästi vai kieltäydynkö.

Ilman ajattelematta paremmin minä menin Taehyungin viereen ja hänen kätensä alle ja myöhemmin silmäni painautuivat kiinni ja nukuin Taen kanssa lusikassa.

***

Vieressäni oli tyhjää. Tae oli herännyt nähtävästi minua aikasemmin ja mennyt alakertaan.

Nousin itsekkin sängystä ja menin kohti keittiötä missä kaikki jäsenet olivat paitsi Jungkook ja Taehyung.

Amara: Missä Tae on?

Jimin: Suihkussa.

Hoseok: Sä olet saanut meidän soturista pehmon.

Amara: Ai?

Hoseok: Mä löysin sut Taen kainalosta, kun Tae heräs ja meni suihkuun se vaan hymyili ja oli muutenkin hyvällä tuulella. Mitä sä teit siellä?

Amara: Mun piti mennä omaan huoneeseen mutta Tae halus mun jäädä ja nähtävästi me nukuttiin todella lähekkäin.

Taehyung: Huomenta.

Taehyung tuli vain pelkkä pyyhe ympärillään keittiöön.

Jin: Huomenta. Joku on hyvällä tuulella.

Taehyung: On hyvä fiilis.

Tuijotin Taeta joka oli yllättävän hyvällä tuulella. Kun katseemme kohtasivat hän hymyili lisää ja hymyilin takasin.

Taehyung: Nukuitko hyvin?

Amara: Joo, sun sänkys on paljon mukavempi kun mun sänky. Sä?

Taehyung: Mä en oo koskaan nukkunut noin hyvin.

Tuijotin vaan Taeta silmiin. Sukelsin hänen suloisiin ruskeisiin silmiin ja huomasin ihankun ilotulituksia katsellessani.
Mä olen kyllä aina ajatellut Taeta komeaksi mutta katsomalla häntä näin kauan silmiin muuttaa kaiken.

Jungkook: Öhömm..

Milloin tuo tuli tänne?

Taehyung huomasi johtajansa mutta meni minun eteeni.

Taehyung: Missä sä olit?

Jungkook: Retkellä, rauhotuin. Sä näytät paremmalta viimeks kun näin sut.

Taehyung: Sä voit kiittää Jiniä ja prinsessaa.

Nyt mua kutsutaan kukkaseks, appelsiiniks ja nyt mua kutsutaan prinsessaks.

Jungkook: En kiitä.

Taehyung ei välittänyt kumppaninsa mielipiteestä vaan otti kädestäni kiinni ja veti minut mukanaan hänen huoneeseensa. Siellä hän puki päällensä ja otti uudestaan minusta kiinni ja veti minut autoon ja vei minut kohti Busanin keskustaa.