✔️𝗗𝗔𝗡𝗚𝗘𝗥𝗢𝗨𝗦

STORY OF JUNG HOSEOK

Busan.
  Olen kuullut tästä paikasta paljonkin. Äitini ja isäni kai kävi täällä joskus työmatkalla. Mummini taisi asua täällä ja serkut. Siitäkin on jo niin monta vuotta että eivät varmaan enään asu.

Jungkook: Hei kukkanen, jalkaa toisen eteen kun olis jo!

En halunnut pistää vastaan ja pistin jalkoihini enemmän tahtia. Kun sain kirittyä pojat kiinni Hoseok pisti kätensä olkani yli.
  Hoseok haistoi ilmaa.

Hoseok: Ahh Busan. Ollu niin ikävä tätä paikkaa.

Amara: Kui?

Hoseok: Viimeksi kun kävin täällä niin musta tuli tän porukan lakimies, jaaaaa mä tapasin ton nuorukaisen.

Hoseok osoitti Jungkookkia ketä liikkui meidän edellä.

Hoseok: Tuo nuorukainen asui täällä. Varttui. Kasvoi. Syntyi.

Taehyung: Tajuttiin Hoseok.

Hoseok: No kuitenkin. Tää kaupunki on meidän porukkamme alku. Vaikka useet meistä asuikin eri kaupungeissa.

Amara: Okei.

Hoseok piti kättään minun olallani niin kauan kun päästiin autoihin matkalla ties minne. Matka kulki pitkin Busan keskustaa ja sen ohi. Pian olimmekin tyhjällä tiellä missä edessä oli portit. Portista kun menimme sisään edessämme odotti iso ja komea talo.

Talo oli hieno ja modenri. Vain todella rikkaat omistavat tämmöisiä.
   Pääsin siihen kohtaan missä oli postilaatikko ja postilaatikossa luki Jeon.

Amara: Wau..sulla on kaksi taloa mutta eri kaupungeissa.

Jungkook: Niin? Onks sul valittamista?

Amara: Ei...

Talo oli sisältäkin hieno ja kaunis, pihalla oli jopa iso uimallas mistä johti vesiputos isoon mereen.

Amara: Mist vetoo et sä olet varastanut tän talon joltakin.

Jungkook: Ihan hyvin oon voinu mut kuka rikollinen pistää postilaatikkoonsa oman sukunimen?

Amara: Totta...

Jungkook on niin rauhallinen ja näyttää olevan ihan hyvällä tuulella.
 
Johtaja itse johti minut isoon huoneeseen. Huoneessa oli valkoiset tapetit ja isosänky.

Amara: Ja nyt sä annat mulle oman huoneen, ootko sä lyöny pääs johonki?

Jungkook: Jos ei kelpaa niin voit nukkuu ulkona.

Kylmä edelleen.

Jungkook meni omaan huoneeseensa mikä oli varmaan talon suurin.
   Huoneestani oli kuitenkin kaunis näköala merelle ja siellä oli oma terassi. Avasin terassin ovet ja kylmä tuuli tuli hiuksiini ja naamaani. Tuli vapaa olo.

***

Tunnit kuluivat ja löysinkin itseni huoneeni takanäärellä. Silmäni olivat kiinni ja oli rauhallinen olo. Ase mikä oli aiemmin taskussani oli edessäni mutta en koskenut siihen.
    Nousin takalta ja menin tutkimaan taloa. Muitten huoneitten ovet olivat kiinni paitsi yksi.

Kaikki ovat varmaan alakerrassa.

Astelin kuitenkin avonnaiseen huoneeseen ja siellä oli Hoseok oman takanäärellä juomassa kaljaa ja istui sohvalla ja vain tuijotti takassa olevaa tulta.

Amara: Kop kop...

Hoseok kuuli minut ja hymyili.

Hoseok: Hei perhonen.

Amara: Enkai häiritse.

Hoseok: Et. Mitäs sä teet tähän aikaan valveilla?

Amara: Ajattelin vaan katsoa vähän taloa paremmin.

Hoseok hymyili.

Hoseok: Älä jää sinne seisoo. Tuu tänne.

Hoseok taputteli paikkaa vieressään ja hyväksyin tarjouksen ja menin tämän viereen. Sitten hän tarjoi kaljaansa mutta kieltäydyin.

Haluan tietää tästä ihmisestä paljon enemmän.

Amara: Hoseok?

Hoseok: Mm?

Amara: Mistä sä tulet ja miten sä päädyit tähän porukkaan?

Hoseok katsoi minua ja asettui niin että kohtasi minut.

Hoseok: Mä synnyin 18. Helmikuuta vuonna 1994 Gwangjussa. Mun perheessä oli mun vanhemmat ja pikkusisko.

Amara: Oli?

Hoseok oli hetken hiljaa ja asettui selkäkyyryssä ja nojasi polviinsa kohti takkaa.

Hoseok: Se oli se sama päivä kun mä liityin Bangtaniin. Mä olin liikematkalla Busanissa ja mä sain vihaisen soiton mun äitiltä. Se huus siinä puhelimessa kun mä en kertonut mun liikematkasta Busaniin enkä vastannu sen puheluihin. Sen puhelun jälkeen mä sain mun liiketoiminnalta puhelun mistä mulle sanottiin että sain kenkää koska olin mukamas valehdellut veroissa.
Mun lento myöhästys muutaman tunnin ja kunnes mä pääsin firmalle...siellä oli mun pikkusisko veressä ja peloissaan ja heikkona. Mä kysyin että mitä oli tapahtunut ja mitä hän teki täällä, hän vastasi että meidän vanhemmat tapettiin sen silmien edessä ja sanoivat että se oli mun syytä. Hän ei halunnut mun apua joten lopetin sen kärsimyksen...

Amara: Sä ammuit sun omas sisaren.

Huomasin kun Hoseokin poskella oli pieni kyynel minkä hän sitten pyyhkäisi pois.

Hoseok: Mä en voinu muuta.

Amara: Miten sä sit liityit Bangtaniin?

Hoseok: Kaiken tapahtumien jälkeen mä kävelin sateessa ja olin juovuksissa. Mulla ei ollut paikkaa mihin mennä, ei ollu päämäärää joten mä vaan kävelin.
Kuitenkin mun eteen saapu mustassa hupparissa oleva mies hahmo kenellä oli ase kädessä ja sanos että jos mä en nyt anna mun rahoja niin se ampuu mut. En ehtinyt tehdä mitään kun Jungkook ehti ampua sen. Mä en tiennyt kuka se oli, ensimmäinen asia mitä mä huomasin siinä pojassa oli hänen iso valkea hymy.
Hän esitteli itsensä ja minä hänelle ja lopulta mä olin Bangtanin neljännes jäsen.

Koko tämän ajan Hoseok katsoi tulta ja siemaili kaljaansa. Hän on ollut muuten todella energinen ja aina täynnä iloa mutta nyt näen hänessä vaan tyhjyyttä ja surua. Kosketin tämän olkapäätä.

Amara: Mä olen todella pahoillani mitä sun perhelle tapahtui.

Hoseok katsoi minua ja hymyili, sitten hän laittoi kätensä käteni päälle ja puristi sitä.

Hoseok: Kiitti et sain avautua.

Sitten kaikki hiljeni ja istuin loppu illan Hoseokin huoneessa takanäärellä hiljaisuudessa.