𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵒ

Herätykseni pirisi lattialla, puhelin tärisi kovan betonilattian takia.

Kurotin kohti puhelinta ja silmät ummessa lopetin herätyksen.

Hieroin silmistäni unen pois ja nousin istumaan patjalla, venyttäen käteni taakse. Ryömin verholle ja vedin sen auki, katsoen ulos. Näin vain parin metrin päässä toisen tiilirakennuksen. Pyöräytin silmiäni. Tietenkään en näkisi muuta eikä ikkunasta tullut valoa sisään tarpeeksi.

Astelin kylpyhuoneeseen ja kävin suihkussa.

Kuivasin hiukseni ja vartaloni, astelin huoneeseeni pyyhe lanteillani. Vedin bokserit jalkoihini ja etsin jotain päälle pantavaa päiväksi. Sen ei kannattanut olla mitään kauhean räikeää.

Nappasin vain siistit farkut ja vedin ne päälleni, tiukensin niitä vyötäröni ympärille vyöllä. Nappasin valkoisen poolopaidan, rakastin sellaisia jostain syystä, ehkä koska ne peittivät niin paljon ihoa, ja työnsin paidan helman farkkujeni sisälle.

Hetken mielijohteesta nappasin koruni, josta roikkui pieni, söpö aurinko, ja laitoin sen kaulaani. Se oli kultainen ja näytti ihan kivalta valkoista paitaa vasten.

Nappasin ehjän farkkutakin ja vedin sen päälleni, hymyilin peilille. Ei paha. Suin hiukseni paremmin ja työnsin puhelimeni taskuuni. Nappasin reppuni ja heitin sen toiselle olalleni.

Lukitsin asuntoni oven ja huokaisten menin hissillä alas, astuin kadulle. Yliopistolle ei kestänyt kauan.

Astelin rakennukseen ja etsin oikean auditorion. Astuin luokan sisään ja etsin muina miehinä vapaan paikan itselleni. Vedin läppärini esille ja nojasin tuolini selkänojaan tylsistyneenä, odotellen opettajan tuloa.

Luokassa oli jo pari muuta opiskelijaa lisäkseni.

Tyttö, jolla oli pinkit silmälasit, istui parin rivin päässä minusta. Takanani istui kaksi poikaa, jotka katsoivat jotain tietokoneelta nauraen.
Viisi penkkiä vasemmalla näkyi kolme tyttöä, jotka vilkuilivat minuun päin kuiskutellen.

Lähetin yhdelle heistä kylmän katseen ja he katsoivat pois pelästyneinä. Suupieleni kohosi.

Luokkaan astui tyttö, joka puhui puhelimessa jonkun kanssa. Sitten ovesta juoksi luokkaan poika, jonka vaatteet olivat sekaisin ja hän oli hiestä märkä. Poika nauroi, kun hänen kaverinsa juoksi luokan sisään, myös hengästyneenä.

Toinen tyttö astui luokkaan, hänellä oli paljon tatuointeja ja lävistyksiä, sekä musta siilitukka. Hänen perässään luokkaan asteli poika, joka näytti oudosti tutulta.

Poika oli pituiseni ja hoikka, hänellä oli mustat, kiharat hiukset ja siniset silmät. Päällään hänellä oli rikkinäiset farkut, bändi t-paita ja musta farkkutakki.

Hän oli se eilinen puistopoika.

Katsoin nopeasti pois. Jos jäisin kiinni itseteosta, olisin kusessa. Hän luuli jo varmaan minun olevan joku vakooja. Tyhmäkin näki, että hän pyöri jengeissä.

Hengitin syvään ja avasin läppärini. Kirjauduin sisään. Opettaja asteli luokkaan hymyillen. Hän oli keski-ikäinen nainen, jolla oli kireä, polviin asti menevä hame ja siisti kauluspaita.

"Huomenta, oppilaat. Tänään me käsittelemme...."

Opettajan sanat hiipuivat korvissani, kun huomioni herpaantui jonkun istuessa viereeni. Kurkkasin varovasti viereeni ja rukoilin päässäni itseni puolesta.

Hän oli istunut viereeni.

Nielaisin ja yritin kuunnella opettajaa.

En tiennyt, miksi hän pelotti minua niin paljon. Minähän olin ollut pari vuotta Arielissa, eikö minun kuuluisi olla rohkea?