𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵉⁿᵗʸˢᵉᵛᵉⁿ

Pimpotin Lucasin asunnon ovikelloa hermostuneena.

En aikonut kertoa hänelle tunteistani vielä, mutta minua silti jännitti vain hänen näkemisensä.

Ovi avautui ja Lucas kurkisti ulos. Hän hymyili leveästi minulle ja avasi oven suuremmalle.

"Mark! Tule vain sisään!" Lucas kehotti. Hymyilin hänelle ja astuin eteiseen. Otin takkini ja kenkäni pois. Sitten katsoin varovasti ylös Lucasiin.

"Hei, Lulu", tokaisin ja Lucasin posket punersivat hennosti, lähes huomaamattomasti.

"Hei! Älä käytä tota nimeä. Olisiko kivaa, jos kutsuisin sinua Mamaksi?" Lucas kiusoitteli.

"Silloin voisin kutsua sinua Daddyksi", totesin, päätin kiusoitella Lucasia. Näin hänen poskiensa punertavan vielä enemmän.

"Vau, Mark. En tiennyt, että sussa on tuommoinen kinkkinen puoli. Mitä muuta mä en tiedä mun parhaasta kaverista?" Lucas kysyi huvittuneena.

Kohautin olkiani. Niin. Olimme vain parhaita kavereita.

"Mitä haluat tehdä?" Lucas kysyi. "Mä en tiennyt että tulet, joten mun asunto on hieman sotkuinen, muuten."

Sen huomasi. Lucas oli kyllä vähän sotkuinen.

Menimme keittiöön ja Lucas kaatoi meille molemmille kahvia. Istuimme alas pöytään.

"Se oli Noki."

"Kuka oli Noki?" Lucas kysyi kulmiaan kurtistaen.

"Noki otti huumeet. Noen soitti minulle. Hän oli kauhuissaan ja kuulosti siltä kuin olisi itkenyt."

"Vau."

"Ja Jae on pahassa kunnossa. Noki kidutti häntä pahasti. Todella pahasti. Hän oli täynnä viiltoja, kuulema", kerroin alakuloisesti.

Vaikka en aluksi pitänyt Jaesta, minusta tuntui pahalta ja olin alkanut juuri tykätä hänestä enemmän ystävänä. Ja olin myös paljastanut hänelle tykkääväni Lucasista. Luotin häneen.

Lucas näytti kauhistuneelta kuullessaan uutiset.

"Voidaanko me mennä katsomaan häntä?" Lucas kysyi. Tuntui siltä, kuin häntä ei kiinnostanut hengailla kanssani ollenkaan. Häntä kiinnosti vain Jae. Mutta se oli ymmärrettävää, kun Jae oli sellaisessa tilanteessa.

"No okei. Voidaanko me kuitenkin mennä sen jälkeen syömään jonnekin?" Kysyin toiveikkaana, hymyillen hänelle söpöintä hymyäni, minkä pystyin vetämään.

Lucas nauroi pienesti ja pörrötti hiuksiani.

"Tietenkin."

Ajoimme Lucasin autolla Maniacin päämajalle. Lucas parkkeerasi maanalaiselle parkkipaikalle. Astuimme ulos autosta ja menimme hissille.

Koputin oveen ja Art avasi sen.

"Oletteko te täällä tapaamassa Jaea?" Hän kysyi.

"Kyllä."

"No, siitä vaan. Hän tosin nukkuu, lepää. Älkää missään nimessä herättäkö häntä", Art totesi ja päästi meidät sisään.

Kun vedin verhon pois edestä ja näin Jaen, silmäni suurenivat ja käteni lensi suulleni. Sama tapahtui Lucasille.

Jae oli täynnä ruhjeita ja hänellä oli monia, monia siteitä ja laastareita ja kaikkea semmoista. Hän oli kuin olikin pahassa jamassa.

Ja Noen istui tuolilla. Hän piti kiinni Jaen kädestä ja nukkui, pää patjalla Jaen vartalon vieressä.