𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵉⁿᵗʸⁿⁱⁿᵉ

Olin ollut sairaalassa jo viikon.

Nyt otimme siteet pois. Katsoin rupeentuneita viiltoja surullisena. Niistä jäisi arpia koko loppu elämäkseni.

Kosketin yhtä pitkää viiltoa, joka kulki solisluutani pitkin olkapäähäni, ja siitä alas käsivartta pitkin ranteeseeni.

Huokaisin turhautuneena.

Verho vedettiin pois ja Noen astui sisään. Huuleni raottuivat yllätyksestä. Minusta tuntui jotenkin, että näytin liikaa ihoa. Hän oli ollut täällä sairaalassa kanssani viikon, mutta silloin vartaloani peitti kaikki siteet.

Noen kuitenkin hymyili ja ojensi minulle uudet vaatteet.

"Vaiha ne päällesi", Noen ohjeisti ja veti Wandan, joka otti siteeni pois, tilastani ulos. Sitten hän sulki verhon.

Vaihdoin vaatteet päälle. Se oli hieman vaikeaa, sillä liikkuminen sattui.
Huomasin hajusta, että nämä olivat Noenin vaatteita. Hän tuoksui hyvältä.

Astuin varovasti verhosen välistä ulos.

"Vihdoin sä pääset ulos sieltä", Noen totesi.

Kävelimme oleskeluhuoneeseen ja näin Tenin sekä Lucasin. Myös muita jäseniä oli paikalla. He eivät uskaltaneet katsoa minua silmiin, vaan katsoivat lattiaan häpeissään.

"Älkää käyttäytykö noin. Ei se teidän vika ollut, vaan Nokin. Älkää... olkaa kilttejä ja älkää säälikö minua. Mä olen ihan kunnossa", tokaisin. He nyökkäsivät ja mumisivat vastauksia.
He eivät silti katsoneet ylös, joten pyöräytin silmiäni.

Vain Mark hymyili minulle ikkunan edessä olevalta sohvalta. Sitten hän katsoi alas puhelimeensa ja näpytteli sille jotain. Hän naurahti välillä pienesti.

Näin Lucasin katsovan Markiin ärtyneenä. Yleensä Mark istui Lucasin vieressä ja he juttelivat.

Astelin Markin luokse ja istuin hänen vierelleen.

Vilkaisin hänen puhelimeensa ja näin, että hän jutteli jollekin, jonka nimi oli Ryan.

"Kuka on Ryan?" Kysyin hiljaa Markilta. Hän hätkähti ja sulki puhelimensa nopeasti, punastuen. Virnistin hänelle.

"Tapasitko sä jonkun sillä aikaa kun olin toipumassa?" Kysyin loukkantuneena.

"Öh, jup."

"Kuka on hän?"

"Ryan. Me menimme Lucasin kanssa syömään ravintolaan ja tapasin sen tarjoilijan. Annoin hänelle numeroni ja olemme jutelleet paljon. Hän on komea ja flirttaileva, ihan minun tyyppiäni", Mark hihkui hiljaa, ihastuneen näköisenä.

Hymyilin hänelle.

"Yritätkö päästä Lucasista yli?" Kysyin ihmeissäni.

"No, joo."

"Hän näyttää hieman alakuloiselta, kun et puhu hänelle, vaan Ryanille", totesin, kun huomasin Lucasin lähettävän mulkaisuja suuntaamme.

"Pyh. Hän itse ei puhunut minulle pariin päivään Ryanin tapaamisen jälkeen. Joten, mä annan hänelle samalla mitalla takaisin", Mark kertoi virnistäen.

"Haluatko sä tehdä hänestä kateellisen?" Kysyin vihjailevasti.

"No joo. En tiedä auttaako se, tosin."

"Tiedätkö, mä voin auttaa sua. Mä voin leikkiä, että flirttailen sun kanssa", ehdotin.

"Musta tuntuu, että sä olet jo tarpeeksi auttanut mua. Sähän nytkin istut tosi lähellä ja katso missä sun käsi on", Mark huomautti.

Katsoin käsiini. Toinen käteni oli Markin pään takana selkänojalla ja oikea käteni oli hänen reidellään.

Virnistin pienesti.

"En edes huomannut. No, mähän olen luonnollinen tässä flirttailussa", totesin.

"Mua alkaa jo pelottaa, että sä oikeasti flirttailet mulle", Mark tokaisi, nauraen pienesti. "Sä koko ajan myös virnistät!"

"No, se saa tän vaikuttamaan oikealta", kohautin harteitani.

Vilkaisin sohville ja näin Lucasin sekä Noenin katsomassa meihin ärtyneesti.

"Okei, mikä Noenia vaivaa?" Kysyin hieman peloissani Markilta.

"Musta tuntuu, että se ei tykkää siitä, kun kosket minuun etkä häneen", Mark totesi.

"Joo, ei. En usko. Ehkä häntä ärsyttää että jätin hänet yksin?"

"Hänellähän on Lucas?"

"Mutta-"

Markin puhelin tärisi.

Hän avasi puhelimensa ja luki tekstin. Sitten hän kiljui innoissaan, saaden parin muun jäsenen huomion itseensä.

Mark otti olkapäistäni kiinni ja ravisti minua.

"Ryan pyysi minua treffeille!" Hän kimitti hymyillen leveästi. Hän sanoi sen aika kovaan ääneen, ja näin kuinka Lucasin olkapäät lysähtivät alas ja hän näytti surulliselta, kun kuuli asian.

Tykkäsiköhän Lucas Markista?