𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗᵉⁿ

Astelin kotiin hyvätuulisena.

Vihdoin Jae oli osa Maniacia.

Jonkin siinä vain sai minut iloiseksi.

Vaikka minun ja Jaen tapaaminen oli vihamielinen, olimme nyt mielestäni hyviä ystäviä.

Ehkä uusi veri saisi tiimin ryhmähengen nousemaan.

Astelin pilvenpiirtäjään ja menin hissillä asunnolleni. Maniacin jäsenenä oleminen on täydellistä. Sain tehdä mitä halusin, tiimi oli kiva ja kaikkea ennen, sain paljon rahaa. Paljon.

Ja nyt omistin kalliin asunnon New Yorkin korkeimmassa pilvenpiirtäjässä.

Mutta elämäni silti tuntui tyhjältä. Syitä siihen oli monta. Minulla ei ollut perhettä. Ei turvallista työtä. Tapoin ihmisiä. Minulla ei ollut ketään.

Kun sanoin että minulla ei ollut ketään, tarkoitin että minulla ei ollut ketään ketä rakastin ja kuka rakasti minua.

Kumppanin löytäminen kuitenkin olisi vaikeaa. Saattaisin hänet vaaraan työlläni. Hän saattasii jättää minut kuultuaan kuuluvani mafiaan. Hänen vanhempansa eivät välttämättä hyväksyneet minua.

Joten en tiennyt mitä tehdä asialle. Ehkä en voinutkaan tehdä mitään. Ehkä olisin yksin koko loppu elämäni. Ehkä jumalalla oli suunnitelmia minulle ja tapaisisin jonkun kohta. Tai sitten ei.

Näppäilin ovikoodin ja ovi avautui. Kävelin suoraan sohvalle ja kaaduin sille naama edellä.

Joskus minusta vain tuntui siltä kuin elämälläni ei ollut tarkoitusta. Mutta silti minä elin, uskoen että asiat kääntyisivät parempaan suuntaan joskus.

Ehkä kaikki kääntyisi parhain päin.

Astelin keittiöön ja vedin jääkaapista alkoholipullon. Napsautin korkin pois korkinavaajalla ja kulautin alkoholin alas kurkkuani.

Laitoin hitaan musiikin soimaan ja avasin parvekkeen oven, himmensin valoja ja heittäydyin sohvalle. Otin vähän väliä kulauksia pullosta ja kuuntelin melodiaa, kuulin myös kadulta autojen piippaukset ja pienen tuulen vireen.

Lauloin mukana ja join alkoholia.
Jossain vaiheessa hain toisen pullon.
Sen juotuani päässäni jo humisi ja näkökykyni heikentyi, nauroin sohvalla itsekseni ja lauloin musiikin tahdissa.

Korvani herkentyivät ja äänet sekä musiikki alkoivat olla liikaa. Otin musiikin pois ja suljin parvekkeen oven.

Hoipertelin huoneeseeni nauraen. Tunsin kuitenkin polvieni koukistuvan ja näin mustia täpliä. Sitten aloin kaatua ja kaikki pimeni ennen kuin tunsin sängyn.

-

Päätäni jomotti hirvittävästi.

Nousin tokkuraisena ylös ja huomasin jalkojeni roikkuvan sängyn yli. Murahdin pienesti ja astelin kylpyhuoneeseen pidellen päätäni.

Pesin kasvoni ja otin särkylääkettä, join vettä.

Menin heittiöön ja nappasin mandariinin. Ehkä se auttaisi olooni.

Vilkaisin kelloon ja näin sen olevan yksitoista. Myöhästyin koulusta. Pyöräytin silmiäni ja aloin keittää kahvia. En yksinkertaisesti vain menisi kouluun.

Odotellessani kahvia söin mandariinini. Hain vaatekaapistani hupparini ja vedin sen päälleni. Kaadoin kahvia ja maitoa kuppiin ja astelin ulos parvekkeelle.

Hengitin 'raikasta' ilmaa keuhkoihini ja yritin rauhoittaa itseni. En edes tiennyt miksi join eilen.

Tuhahdin pienesti ja katsoin alas kadulle. Näin kattojen yli koulun.

Jaella ei ollut puhelinta. Se tarkoitti sitä, etten voisi lähettää hänelle viestiä tai lisätä hänet X:n keskusteluryhmään. Olikohan hänellä rahaa?

Ei välttämättä. Hän oli joutunut varastaa Arielilta rahaa lähtiessään tänne. Miksi hän tuli tänne, jos täällä oli niin kallista?

Vedin kenkäni jalkaani ja takin päälle.

Menisin ostamaan Jaelle uuden puhelimen. Minulla oli tarpeeksi rahaa.

Puhelinkaupassa pyysin vain asiakaspalvelijan suosittelemaan puhelimia ja loppujen lopuksi päädyin yhteen kalleimmista puhelimista. Ostin sen ja aloin kävellä kohti koulua.

Kyllä, aioin antaa sen Jaelle nyt heti.

Astuin rakennukseen ja kävelin tyhjiä käytäviä pitkin kohti vahtimestarin koppia. Pyysin häneltä kynän lainaksi ja kirjoitin puhelinkoteloon puhelinnumeroni.

Ruokailuvälitunti alkoi.

Kävelin ihmisten läpi ja aloin etsiä Jaea. En tiennyt mikä tunti hänellä oli.

Sitten näin hänet. Kävelin häntä kohti ja astuin hänen eteensä. Jaen silmät suurenivat ja hymyilin hänelle.

"Join eilen ja olen krapulassa, joten en aikonut tulla kouluun. Sitten muistin että sulla ei ole puhelinta ja en voi lähettää sulle viestiä. Joten tässä sulle uusi puhelin. Kuoressa lukee mun numero, soita tai viestitä", tokaisin ja tyrkkäsin puhelinkotelon Jaelle.

Käännyin ympäri ja lähdin muuta sanomatta.