𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒᵘʳ

Seuraavana päivänä herätyksen pois ottamisen sijasta heitin puhelimeni päin seinää.

Minua ärsytti, että minut herätettiin niin.

Nenääni ja leukaani sattui sen eilisen miehen takia, vartalooni sattui myös, sillä kaaduin kaiken lisäksi silloin portaat alas.

Vilkaisin puhelimeeni ja nauroin, kun näin että kuori ja akku olivat lähteneet irti ja levinneet maahan.

Kävin suihkussa ja tein aamutoimeni, söin viimeisen leivän kannikan juuston kera ja join kahvia. Sentään olohuoneen ikkunasta näki kadulle.

Minua mietitytti, tiesikö Ariel missä olin. Ajatus siitä, että he tiesivät osoitteeni, kauhistutti minua. Kuitenkin muistaakseni heidän häkkerinsä oli huono.

Astelin tunnilleni hupparissa ja farkuissa. En tänään jaksanut panostaa vaatteisini, kuka niitä edes katsoisi.

Hieroin silmiäni koko tunnin enkä kuunnellut mitään mitä opettaja sanoi. Sen sijaan päässäni soi eilisen mustatukkaisen kikkarapään sanat; Mä voin kattoo jos mun jengissä ois tilaa uudelle jäsenelle.

Se auttaisi. Jengissä oleminen auttaisi, raha auttaisi, työ auttaisi. Voisin lopettaa opiskelut.
En vain tiennyt, että mikä miehen jengin nimi oli.

En tiennyt muista jengeistä paljoa. Muistan vain Arielin ja Chlorinen. Chlorine oli toinen tiimi, joka oli kannoillani. Kun olin ollut Arielissa, tein keikan, josta jäin kiinni. Pääsin pakoon tappamalla yhden Chlorinen jäsenen, vaikka hänen tappamisensa ei ollut suunnitelmassa mukana. Joten, Chlorine oli perässäni, myös. Sitten muistin Psychon, josta mies oli puhunut eilen. Että joku Psychon jäsen oli tappanut Carlin.
Ne kolme olivat ainoat mafiat, jotka tiesin.

En edes tiennyt, kuka se eilinen mies oli ja kenen hommissa hän oli.

Ennen kuin huomasinkaan, tuntini loppui. Astuin ajatuksissani ulos luokasta ja en katsonut eteeni. Osuin johonkin ihmiseen ja kompuroin hämmentyneenä taaksepäin.

Katsoin ylös ja silmäni tapasivat siniset, kylmät silmät.

"Jutellaan."

Mies otti ranteestani kiinni ja veti minut vessaan. Hän potkaisi kaikkien vessojen ovet auki tarkistaakseen, että vessa oli tyhjä.

"Mikä sun nimi on?" Hän kysyi tiukasti.

"Mikä sun nimi on?" Kysyin takaisin. Mies näytti ärtyneeltä.

"Ehkä mun pitäisi etsiä joku muu", mies mutisi ja nipisti nenänvarttaan.

"Mitä?" kysyin, vaikka kuulin hänet.

"Ei mitään. Mun nimi on Noen", hän huokaisi ja nappasi käteni, kätteli sitä tiukasti. Se tapahtui niin nopeasti, etten ehtinyt kätellä takaisin.
"Nyt, mikä sun nimi on?"

"Jae", vastasin pyöräyttäen silmiäni.

"Sukunimi?"

"Yritäksä tappaa mut?"

"Mikä kysymys toikin on? Sukunimi?"

"No voi vittu. Rose. Siinä, se on mun sukunimi", vastasin tympääntyneenä. Noen nyökkäsi.

"Mikä se sun jengi on?" Kysyin yhtäkkiä asiasta kiinnostuneena. Noen ravisti päätään, "Ei kuulu sulle. Vielä."

Sitten Noen kääntyi ympäri ja jätti minut vessaan yksin. Pyöräytin silmiäni.

Astuin ulos vessasta ja menin ruokalaan. Ostin pizzan ja coca colan. Tässä koulussa oli ainakin hyvää ruokaa.

Istuin yksin pöytään. En minä puhunut kellekään, joten minulla ei ollut ystäviä. Kuitenkin hetken päästä minua vastapäätä istui joku tyttö. Hän täräytti tarjottimensa pöydälle ja virnisti minulle.

"Hei?" Kysyin epäluuloisena.

"Hei. Mä olen Lilac."