𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒᵘʳᵗᵉᵉⁿ

Oli maanantai.

Kävelin kouluun niinkuin jokaisena arkipäivänä. Tämä oli tylsää. Aloin jo harkita koulun lopettamista Noenin tavoin. En minä aikonut mitään muuta tehdä kuin olla jengin jäsen.

Näin Lisan ja Noenin lokeroilla. Astelin heidän luokseen väsyneenä ja pukkasin Noenia rintakehälle omallani.

"Chill, dude", Lisa nauroi. Kohautin olkiani.

Joo. Mä taisin valvoa liian myöhään.

"Mua väsyttää ihan hemmetisti" tokaisin ja nojasin pääni taakse vasten lokeroita. Tunsin Noenin katseen itsessäni, kuten myös Lisan.

"Mitä?"

"Mitä... hemmettiä?" Lisa mutisi. Nostin pääni ja katsoin heihin kummissani.

He eivät katsoneetkaan minuun. He katsoivat käytävän päähän. Käänsin pääni ja katsoin samaan suuntaan. Oli kuin aika olisi hidastunut.

Näin kolme miestä, täynnä tatuointeja ja lävistyksiä, lyömässä lokeroita sisään ja tuuppimassa oppilaita pois tieltään.

"Missä se paskiainen on? Missä on Jae Neo Rose?!" kuului miehen ääni kuin hidastettuna. Ääni oli matala ja vihainen, se kuulosti oudosi tutulta. Myös nimi jonka hän huusi, oli tuttu. Ja miehen naama oli tuttu myös.

Sitten tunnistin heidät.

He olivat Arielista. Jeremiah, Tom, ja kuka nyt hänet voisi unohtaa, exäni Col. Hirveä lihaskimppu nykyään, pää ajeltu kaljuksi ja naama täynnä arpia.

Col oli muuttunut paljon näinä parina viikkona.

He huusivat minua.

Vilkaisin hätääntyneenä Noeniin ja Lisaan, jotka myös näyttivät avuttomilta. Sitten kun katsoin taas käytävän päähän, minun ja Colin katseet kohtasivat.

"Siellä se vitun homo on!" Hän karjui ja he lähtivät juoksemaan meitä kohti.

"Voi vittu, juoskaa!" Karjuin Noenille ja Lisalle. Lähdimme juoksemaan kohti koulun toista päätä. Tuupimme ihmisiä huolimattomasti ja en edes uskaltanut katsoa taakseni. Hypimme portaat alas ja ensimmäiseen kerrokseen tultuamme juoksimme ulos rakennuksesta.

Kuulin mylvintää koulun sisältä ja lasin rikkoutumista, sekä kiljuntaa. Kuulin poliisien sireenien soivan.

Noen johdatti meidät sivukujalle ja siitä eteenpäin seuraavalle kadulle, kohti minne ikinä olimmekaan menossa.

Näin edessäni pilvenpiirtäjän. Katsoin epävarmasti Lisaan. Hän kohautti harteitaan ja seurasimme Noenia, joka oli jo astunut rakennukseen.

"Oletko ollut täällä ennen?" Kysyin Lisalta hiljaa.
"En. Ei Noen ketään asuntoonsa päästä", Lisa tokaisi.
"Jaahas."

Menimme hissillä ylös. Yritin tasoittaa hengitystäni ja katsoin epävarmana Noeniin, joka oli täysin tyyni.

"Ei meitä enää tonne yliopistoon päästetä. Voidaan vain saman tien lopettaa opiskelut", hän totesi nauraen pienesti.

"Mä en voi käsittää miten ne löysi mut näin nopeasti", ihmettelin ääneen.

"Sä olet paska peittämään jälkiäsi."

"Voi kiitos."

Noen näpytteli ovikoodin ja ovi avautui.

Hänen asuntonsa oli suorastaan luksusta. Se oli avara ja valoinen, vastakohta omalleni.

Noen ohjasi meidät keittiöön ja otti lasit esille.

"Mitä saisi olla?"

"Coca cola", Lisa tokaisi. Noenilta löytyi sitä.
"Anna alkoholia. Ihan mitä vain", tokaisin. Kaikki oli syvältä ja tuntui oikealta hetkeltä juoda.

"Miten olisi vanha kunnon rommi?" Noen kysyi virnistäen.

"Hyi vit- siitä vaan."

"Miksi sulla edes on näitä?" Lisa kysyi.
"Joskus tekee mieli vetää kännit."
"Järkevää."

Noen kaatoi minulle rommia shottilasiin ja työnsi sen eteeni keittiötasoa pitkin. Sitten hän asetti kyynärpäänsä tasolle ja painoi päänsä käsiinsä, tuijottaen minua intensiivisesti. Lisan katsr siirtyi minusta häneen ja takaisin.

Nappasin shotin ja vedin sen alas. Se kirveli kurkkuani.

Pitikö rommia juoda shotteina? Olin nähnyt Jack Sparrowin juovan rommia suoraan pullosta suuria määriä, mutta hän oli kuitenkin alkoholisyi ja fiktiivinen satuhahmo.

Noen kaatoi lasiin jotain toista alkoholia ja vedin sen alas. Sekin kirveli ja minua huimasi.

Olin unohtanut, että en ottanut alkoholia vastaan hyvin.

Joten tunsin pääni kolahtavan pöytään ja kaikki pimeni.