𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒᵘʳᵗʸˢᵉᵛᵉⁿ ▪︎ ᶠⁱⁿᵃˡ

Heräsin kovaan päänsärkyyn.

Nousin istumaan sängyllä hieroen päätäni. Katsoin viereeni ja näin Noenin nukkuvan. Hänen kätensä olivat lantioni ympärillä tiukasti.

Silitin hänen hiuksiaan hetken, katsoen hänen levollista ilmettään kun hän nukkui. Vilkaisin kelloa ja näin, että oli jo iltapäivä. Taisimme palata kotiin myöhään.

Nousin ylös sängystä ja menin kylpyhuoneeseen. Otin päänsärkylääkkeen ja join vettä päälle. Sitten olit lämpimän suihkun. Muistin, kuinka minä ja Mark joimme paljon kaljaa. Sitten Lucas ja Noen saapuivat, ja joimme lisää samalla kun pelasimme totuutta ja tehtävää. Minä ja Mark suutelimme. Muistin kuinka kateellisia poikaystävämme olivat. Kikatin pienesti. Noen oli vaikuttanut hieman surulliselta.
Mutta Lucas oli antanut Markille tehtävän. Hän ei voinut asiasta paljoa valittaa.

En oikein muista mitä sen jälkeen tapahtui. Ehkä minä sammuin. Se tarkoitti sitä, että Noen varmaan kantoi minut kotiin.

Kuivasin itseni ja astelin pyyhkeeseen käärittynä makuuhuoneeseen. Kävelin suoraan vaatekaapille ja tiputin pyyhkeen pois päältäni lattialle. Vedin alushousuni ja lökärini jalkoihini. Olin nappaamassa itselleni hupparin, kun kädet kiertyivät ympärilleni. Huulet pusuttivat pienesti kaulaani.

"Huomenta, Jaejae. Onko sun päänsärky jo laantunut?" Noen kysyi, hänen äänensä tuli ulos muminana sillä hänen huulensa olivat ihossani kiinni.

"Se laantui. Otin päänsärkylääkettä, join vettä ja kävin lämpimässä suihkussa", kerroin. Käännyin ympäri ja kiersin käteni miehen kaulan ympärille.
"Huomenta."

Noen hymyili ja suuteli minua huulilleni. Hymyilin hänen huuliansa vasten.

"Laita vaatteesi päällesi. Me mennään tänään piknikille", Noen tokaisi ja lähti pois makuuhuoneesta. Vedin nopeasti hupparin päälleni ja seurasin Noenia eteiseen.

Hänellä oli piknik-kori kädessään.

"Minne me menemme?"

"Saat nähdä."

Menimme hissiin ja Noen painoi alinta nappia. Se vei maanalaiseen parkkipaikkaan. Vilkaisin Noeniin hämmentyneenä.

"Onko sulla auto?"
"On?"
"Miksi me aina kävellään sitten kaikkialle, kun mennään ulos?"
"Jae! Me tarvitaan liikuntaa! Mä käytän autoa vain, jos matka on pitkä."
"Kuinka kauas me menemme?"
"Se on salaisuus, jota en ikinä kerro."
"Xoxo, gossip girl."

Astelimme hallin läpi Noenin autolle. Hän laittoi korin takapenkille ja istui ratin taakse. Istuin hänen viereensä.

Lähdimme ajamaan kohti minne ikinä olimme menossa. Kuuntelimme musiikkia kovalla ja lauloimme mukana. Aurinko paistoi ja taivaalla näkyi sateenkaari. Näin vuoria ympärillämme.

Tie alkoi nousta. Se kiersi vuorta ympäri, kohti sen huippua. Parinkymmenen minuutin päästä olimme huipun reunalla ja Noen pysäytti auton. Astuimme ulos.

Olimme keskellä kukkaniittyä. Näin kielekkeen reunalla puun, jonka oksasta roikkui keinu. Näimme kauas kaupungiin vuorelta. Plussaa oli myös se, että olimme täällä ainoita.

Noen hymyili minulle. Hän astui ulos autosta ja otti piknik-korin mukanaan. Avasin auton oven ja hyppäsin ulos.

Noen laski viltin maahan ja alkoi asettaa ruokia sen päälle. Auto jäi päälle ja rennot 80-luvun laulut soivat viltille asti.

Oli myöhäinen iltapäivä.
Aurinko oli vielä korkealla, mutta auringonlaskun oranssihtavat ja punertavat värit alkoivat leijua taivaalla.

Söimme voileivät sekä hedelmät ja marjat. Noen veti esille valkoviinin ja kaatoi sitä laseihin. Kilautimme lasit yhteen ja hörppäsimme viiniä hymyillen toisillemme.