𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒᵘʳᵗʸᵗʰʳᵉᵉ

Olin kokonaan unohtanut sen Yong-asian.

Luuttusin lattioita ja yritin päästä eroon Nokin verestä. Oli pakko myöntää, kun näin Noenin hakkaavan Nokia sillä tavalla, ymmärsin kuinka vaarallinen myös Noen pystyi olla. Ehkä eilen myös pelkäsin häntä pienesti.

Pelko muuttui kuitenkin noloudeksi siinä vaiheessa, kun hän puhdisti reiteni haavaa hellästi. Olin ollut täysin punainen. Kun Noen kaiken lisäksi puristi reittäni, pääni oli räjähtää.

Ehkä voisin kertoa Noenille myös, että en edes suudellut bileissä Yongia takaisin. En aikonut valehdella, olisin mielelläni suudellut häntä takaisin, mutta siinä tilanteessa jokin esti minua liikkumasta.

Katsoin keittiöön, jossa Noen pesi veitsiään ja nyrkkirautojaan verestä.

"Tiedätkö, Noen..." aloitin mietteliäänä. Hän kääntyi katsomaan minuun sinisillä silmillään.

"Mä en edes vastannut Yongin suudelmaan siellä bileissä", paljastin hänelle. Noen näytti yllättyneeltä.

"Mä luulin, että pidit häntä kuumana. Miksi?"

"Ei tehnyt mieli", tokaisin. Virnistin kun näin Noenin hymyilevän leveästi.

Minä huomasin, etten ollut ainoa kiinnostunut täällä asunnossa. Jos Noen ei tuntenut mitään minua kohtaan, niin ihmettelin kyllä mitä se eilinen käytös oli.

"Jaejae?"

"Mitä?"

"Kohta on ystävänpäivä", Noen aloitti.

"Mhm."

"Haluatko sä olla mun valentine? Haluatko sä viettää päivän kanssani?" Noen kyseli, katsoen minua silmiin varuillaan.

Hymyilin hänelle ujosti.

"Okei."

Jatkoin lattian kuivaamista, nyt hymy huulillani.

Illalla Noen astui olohuoneeseen kädet täynnä tyynyjä ja peittoja. Nostin hänelle kulmiani.

"Me mennään katsomaan auringonlaskua katolle", Noen ilmoitti.

Tuijotin häntä hetken ja sitten hymyilin, nappasin sohvalta viltit ja peitot. Lähdimme asunnosta ja menimme hissillä ylös katolle.

Noen pyyhki harjalla roskat pois tieltä ja teimme suuren tyynykasan. Alustaksi laitoimme kaksi vilttiä. Sitten menimme makuullemme tyynyjen sekaan ja Noen heitti päällemme kaksi paksua peittoa.

Tunsin Noenin käten kiertyvän ympärilleni. Asetin pääni hänen olalleen ja katsoin kaupungin yli, kuinka aurinko laski.
Minulla oli lämmin ja mukava, sekä turvallinen olo.

"Noen. Kiitos."

"Mistä?"

"Aina kun mä joudun ongelmiin, sä pelastat mut. Aina. Silloin kun minä ja Mark tappelimme minun harjoitteluissa. Kun veimme Psycholle huumeet. Maniacin juhlissa pysyit luonani, pitäen oudot ihmiset kaukana. Pelastit minut Nokilta kidutuskellarista. Pelastit minut myös Arielilta. Pelastit minut Yongilta, jollain tavalla. Ei hän oikeastaan ollut uhka... kai. Ja sitten pelastit minut eilen uudelleen Nokilta. Ja olet pelastanut minut monelta muultakin asialta, en vain muista niitä kertoja, sillä niitä on niin monta", selitin Noenille. Katsoin ylös häneen ihailevin silmin.

Noen vain nauroi pienesti.

"Se on mun työ. Pitää sut turvassa. Mä olen sun suojelusenkeli", Noen totesi. Hymyilin pienesti ja laskin pääni takaisin hänen rintakehälleen.

"Ikioma suojelusenkelini", mutisin pehmeästi.

Noen työnsi hitaasti sormiansa hiusteni läpi. Huokaisin tyytyväisenä ja painoin itseni häntä vielä lähemmäs, hakien lisää lämpöä. Heitin jalkani miehen vyörätön yli ja kiersin käteni hänen ympärilleen.

"Sua on kiva halata", totesin.
"Samat sanat", Noen vastasi.

Ajatella, että Noen pyysi minua viettämään ystävänpäivän kanssaan! Vasta nyt sisäistin asian ja minun teki mieli kiljua.

"Mitä me tehdään ystävänpäivänä?" Kysyin hiljaa Noenilta.
"Se on yllätys."
"Oletko sä kuitenkin jo miettinyt päivän läpi?"
"Tietenkin."

"Hah! Sä olet varmaan jo kauan harkinnut pyytäväsi minua viettämään aikaa kanssasi ystävänpäivänä!"

"Tietenkin. Jo silloin kun tapasin sinut", Noen tokaisi.

Poskeni kuumenivat.

"Whipped boy", sanoin hänelle ja hän tyrskähti.

"Mä olen kermavaahtoa."