𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʰⁱʳᵗʸ

Kuka se Ryan luuli olevansa, kun se ilmestyi ja yritti varastaa parhaan ystäväni?

Älä ota asiaa väärin, mä näen Markin vain ystävänä. Hyvänä ystävänä. Parhaimpana ystävänä. Parhaimmista parhain ystävä hän oli.

Mutta nyt Markin huomio oli vain ja ainoastaan puhelimessa, keskustelussa hänen ja Ryanin välillä. Ja tiedän, että on minun vikani, että hän ei puhu minulle. Minähän aloitin sen mykkäkoulun. Mutta tämä alkaa olla jo sydäntä raastavaa.

Haluan vain halata Markia. Haluan takaisin ne illat, jolloin katsoimme kotonani sohvalla elokuvia, ja hän oli edessäni syleilyssäni.

Ikävöin Markin ääntä ja lämpöä, sekä hänen typeriä puheitaan. Sekä hänen nauruaan.

Hän oli parhain ystävä joka minulla oli koskaan ollut.

"Lucas?"

Minua ärsytti se Ryan.

"Lucas?!"

En luottanut häneen.

"LUCAS?!"

Hätkähdin Noenin äänen sävyn takia ja katsoin häneen pelästyneenä.

"Olit ihan omissa maailmoissasi", Noen kertoi.

Nyökkäsin pienesti ja katsoin Markiin päin. Mutta näin vain Jaen sohvalla. Hänkin ärsytti minua. Hän koski Markin kapeisiin reisiin, kuin omistaisi ne.

Nousin ylös ja katsoin ympärilleni. Näin Markin juuri astumassa hissiin ja sitten ovet sulkeutuivat.

Syöksyin portaisiin ja hyppelin kaiteiden yli. En voinut päästää häntä menemään treffeille yksin. En halunnut pilata kaikkea ottamalla hänet kiinni, joten päätin vain seurata häntä varjoissa.

Kun pääsin alimpaan kerrokseen, näin Markin astuvan ulos rakennuksen ovista. Onneksi minulla oli pitkät jalat ja olin nopea, muuten olisin jo kadottanut ystäväni.

Pidin turvamatkaa ja seurasin Markia. Hän asteli kadulla hymyillen. Tekikö se Ryan hänet oikeasti noin iloiseksi.

Yhtäkkiä Mark kääntyi ympäri. Hyppäsin nopeasti kujalle. Kurkkasin kadulle ja näin Markin rypistävän kulmiaan. Sitten hän jatkoi matkaansa ja minä seurasin.

Hän asteli puistoon. Minä hyppäsin puskaan ja katsoin kuinka hän istui alas penkille.

Aurinko paistoi hänen päällensä ja sai hänet kimaltamaan. Mark työnsi hiuksiaan korvansa taakse. Oli kuin hän olisi yrittänyt näyttää hyvältä tahalleen.

Sitten näin sen saman paskiaisen. Sen pitkän, blondin miehen, jonka nimi oli Ryan. Nyt vihasin nimeä Ryan.

Hän istui Markin viereen ja heitti kätensä lyhyemmän miehen olalle. Näin kaukaakin asti, että Mark punastui.

Vereni kiehui, jostain syystä. En ymmärtänyt, miten ihmiset ympärilläni saivat Markin hymyilemään ja punastumaan noin, mutta minä sain vain pienen, kiusallisen tekohymyn.

He nousivat ylös ja jatkoivat matkaansa.

Astuin ulos puskasta ja puistelin vaatteitani. Joku muori katsoi minua toruvasti, mutta näytin hänelle keskaria.

"Sinun ei pitäisi näyttää vanhemmalle henkilölle keskisormea", muori sanoi.

"Ok boomer", vastasin ja lähdin Markin ja Ryanin perään.

Näin kuinka he astuivat Mcdonaldsiin. Mark näytti paljon rentoutuneemmalta Ryanin kanssa. Hän ei ollut yhtä rentoutunut, kun vein hänet viiden tähden ravintolaan.