𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵉⁿᵗʸˢⁱˣ

Askeleeni pysähtyivät, kun kuulin Jaen karjunnat sellistä.

Sydämeni hakkasi, siihen jopa sattui. Vartaloni alkoi täristä hieman vihasta ja epätoivosta, kylmät väreet liikkuivat lävitseni uudelleen ja uudelleen. Karvani nousivat pystyyn.

"Noen? Oletko sä okei?" Ten kysyi varovasti. Sivuutin hänen sanansa.

Astelin varmasti sellin luokse ja paiskasin oven auki, Noki ei ollut laittanut sitä lukkoon sisälle mennessään.

Raaka näky, jota vastaan tulin, sai minut vain vajoamaan maahan ja itkemään.

"J-Jae", nyyhkäisin. Noki kääntyi ympäri järkyttyneenä.

"Mitä sä täällä teet?!"

Oli kuin en olisi edes omistanut vartaloani, se toimi itsestään. Hyppäsin nopeasti Nokin päälle niin, että hänen päänsä kolahti maahan.

Lukitsin hänen kätensä maahan ja löin häntä niin kovaa kuin pystyin. Hänen nenästään alkoi lentää verta jo ensimmäisellä lyönnillä. Hänen nenänsä meni sijoiltaan, hänen naamansa täyttyi haavoilla.

Hän rimpuili, mutta olin liian vahva häntä vastaan. Kun hän menetti tajuntansa, päästin hänet irti ja hänen vartalonsa läjähti maahan liikkumattomana. En tiedä tapoinko hänet, mutta minua ei kiinnostanut tällä hetkellä.

Minä itkin. Taas.

Jae osasi saada minut itkemään.

Tärisevin käsin otin askelia miestä lähemmäs ja asetin käteni hänen poskilleen, ja nostin hänen päänsä ylös. Suustani pääsi tukahtunut itku, kun näin kaikki haavat ja ruhjeet Jaen naamalla.

Hänen luomensa oli turvonnut ja hänen ihonsa oli peittynyt verellä ja mustelmilla.

Hänen vartalonsa oli pahassa kunnossa. Hän oli täynnä viiltoja. Hän oli varmaan saanut yli sata sähköiskua myös. Oli ihme, että hän oli vielä elossa.

Ja hän hädin turkin hengitti.

Hän ei edes pystynyt pitää päätään ylhäällä.

Ja minä itkin. Suustani päästi nyyhkäyksiä ja käteni tärisivät todella voimakkaasti, kun otin solmuja pois päästääkseni Jaen vapaaksi.

Kun sain solmut pois ja nostin Jaen ylös tuolilta, hän vain horjahti minua vasten.

Vajosin maahan ja pidin hänestä kovaa kiinni, itkien niin kovaa, että tuntui kuin en olisi saanut happea. Oli hirveää tuntea hänen makaavan minua vasten lähes elottomana.

"Jae? Sä olet nyt turvassa. M-mä en enää anna kenenkään satuttaa sinua", lupasin, pillittäen kovaa.

Halasin häntä tiukasti ja tunsin kuinka hän heikosti nosti toisen kätensä halatakseen minua takaisin.

"K-kiitos", hän kähisi korvaani.

Nostin hänet syliini ja lähdin kävelemään kohti hissiä.

Näin Tenin tuijottamassa selliin katuvana ja mietteliäänä. Johnny tuijotti Teniä vihaisena.

Hän teki virheen, kun luotti Nokiin.

Menin hissillä ylös ja vein Jaen sairaalahuoneeseen. Lisa katsoi kauhuissaan Jaea ja alkoi heti etsiä jotain. Hän soitti samalla myös Wandalle ja Artille. Laskin Jaen sängylle varovasti ja laskin pääni hänen rintakehälleen, itkien.

Lisa asteli sängylle ja alkoi tehdä jotain. Hetken päästä Wanda ja Art tulivat paikalle.

"Sun pitäisi mennä", Wanda totesi.

Nyökkäsin itkuisena ja astuin käytävään. Istuin sohvalle ja painoin pääni käsiini. Tämä oli niin väärin. Näin ei olisi pitänyt käydä.

Olin ollut niin peloissani.

Mitä minä tekisin, jos menettäisin Jaen?

Odotin sohvalla monta tuntia. Wanda ramppasi koko ajan jossain ja haki asioita sekä tarvikkeita.

Lisa astui ulos huoneesta iltapäivällä.

"Hän on kyllä elossa. Hän vain tarvitsee todella paljon lepoa. Hän ei ole syönyt pariin päivään ja hän on menettänyt paljon verta. Hän... hän ei voi hyvin, mutta hän on vielä elossa", Lisa kertoi.

Nyökkäsin. Silmiäni alkoi taas kirvellä.

"Kiitos. Otathan hänestä hyvää huolta, Lisa?"

"Kyllä. Sä voit luottaa muhun", hän totesi ja hymyili minulle rauhoittavasti. Tunsin kyynelten tippuvan poskilleni.

Lisa istui viereeni ja silitti selkääni.

"Oletko sä okei, Noen? Mä en ole ikinä nähnyt sun itkevän näin paljon, kun joku on ollut yhtä pahassa jamassa kuin Jae", Lisa huomautti.

"Mä en tiedä. Jae on vain... erityinen. Hän on tärkeä minulle. Emme me edes ole niin läheisiä, mutta... ajatus siitä, että hän menehtyisi, tappaa minut. Se sattuu sydämeen", paljastin Lisalle, käsi sydämeni päällä, kyyneleet naamalla virraten.

"Hän tulee parantumaan. Usko muhun", Lisa rohkaisi. Sitten hän nousi ylös ja katosi huoneeseen.

"Odota, Lisa!"

Lisa kurkisti huoneesta ja nosti kulmaansa.

"S-saanko mä nähdä Jaen?"

"Okei."

Astuin sisään huoneeseen ja kävelin potilaiden alueelle. Vedin hitaasti verhon pois edestä ja astuin Jaen tilaan. Laitoin verhon kiinni perässäni ja istuin Jaen viereen tuolille.

Jaen rintakehä ja kädet olivat täynnä siteitä ja hänen silmänsä päällä oli silmälappu. Hänen kyynärtaipeeseensa oli laitettu putki ja jotain meni putkea pitkin Jaeen.

Otin hellästi miehen kädestä kiinni ja puristin sitä pienesti. En löytänyt mitään elonmerkkejä Jaesta, mutta kone piippaili hänen sydämenlyöntiensä tahtiin ja näin kuinka hänen rintakehänsä kohosi ja laski.

"Ole kiltti, ja parane pian. Ole niin kiltti, Jae."