𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʰʳᵉᵉ

Vaikka mies vaikutti puhuvan totta, ajatus vakoojasta kolkutti korvan juuressani.

Ravistin päätäni ja läpsäisin itseäni poskelle.

Jos hän puhui totta eikä ollut missään mafiassa, voisimme antaa hänelle mahdollisuuden uutena Maniacin jäsenenä.

Carlin kuoleman jälkeen toimintaryhmämme on ollut vajaa ja keikat ovat hankaloittuneet. Vaikka tänään tapaamani mies ei ollut yhtä hyvä kuin minä, häntä pystyisi opettaa ja ohjeistaa paremmaksi jäseneksi.

Astuin lasisen kerrostalon aulaan ja astelin tiskin ohi käytävään, joka oli täynnä hissejä.

Tämä oli Maniacin maja. Päämaja.

Maniac oli suuri mafia. Tullessani jäseneksi luulin sen olevan pieni, mutta sain tietää myöhemmin, että Maniacin majoja oli maailmassa kahdeksan; New Yorkissa, Los Angelesissa, Hong Kongissa, Roomassa, Lontoossa, New Delhissä, Tokyossa ja Seoulissa.

Meillä oli paljon hommia ja paljon jäseniä, jotka oli jaettu alaryhmiin. Minun ryhmässäni oli noin viisikymmentä ihmistä. Kaikilla oli omat hommat. Meidän ryhmämme nimi oli Maniac X. Yhteensä Maniacissa saattoi olla jopa 2000 ihmistä. En ollut varma lukemista, mutta yhdessä päämajassa oli noin neljä ryhmää, joissa kussakin oli noin viisikymmentä henkilöä, ja myös parilla syrjäisemmällä kaupungilla oli pari ryhmää.

Joten laskelmieni mukaan jäsenmäärä hipoi kahtatuhatta.

Oli hassua ajatella, että meitä oli niin paljon ja silti Oni, ryhmäni johtaja, ei ollut löytänyt uutta jäsentä keikoille.

Astuin hissiin ja se nousi nopeasti ylimpään kerrokseen. Astelin käytävää pitkin Tenin työhuoneen ovelle ja koputin. Astuin sisään ja näin hänet tietokoneen äärellä.

Hänen työnsä oli Maniac X:n tarvikkeiden saaminen. Aseita, pommeja, veitsiä, myrkkyjä ja muuta. Hän myös etsi ja hankki tietoa, mutta hän ei ollut häkkeri. Baek ja Mona etsivät tietoa rikkoutumalla sisään estetyille sivuille. Ten sen sijaan etsi tietoa yhteyksiensä avulla.

Hän etsi ihmistä, joka tappoi Carlin.

Carl oli hakattu päämajan kujalla kuoliaaksi. Valvontakamerat oli käännetty pois, joten emme saaneet tietää kuka hänet tappoi.

"Miten sujuu?" Kysyin Teniltä istuessani sohvalle ja ristin jalkani.

"Eikö sun pitäisi olla koulussa?" Ten, minua viisi vuotta vanhempi lyhyt mies, kysyi ihmeissään ja katsoi ylös minuun pitkien ripsiensä alta.

"Maniacissa oleminen on jo tarpeeksi raskasta. En kaipaa lisähommia joltain tyhmältä opettajalta. En edes tiedä mitä teen tai mitä tunneilla tapahtuu. En edes halua tietää. Tää on mun työ, voisin yhtä hyvin lopettaa opinnot", tokaisin ja tuhahdin.

"Noen, älä ajattele noin. Saattaa olla, että et halua jonain päivänä enää tehdä tätä. Sä tiedät, että Oni sanoi, että jos ei enää halua niin voi lähteä vapaasti. Opinnot ja kokemus auttavat työn saamisessa", Ten voivotteli ja hieroi silmiään pienesti.

"Yritätkö sä sanoa, että tää työ ei sovi mulle? Mä olen ollut täällä jo kaksi vuotta!"

"Ei, Noen, älä laita sanoja mun suuhun. Mä vain kehotan jatkamaan opiskelua, ihan varuulta. Vaikka oikeastaanhan mä toivon myös, että sä et lähtisi milloinkaan Maniacista. Sä olet kultaa meidän tiimille. Vaikka olet ollut täällä vain kaksi vuotta, sulla on paljon kokemusta ja," Ten madalsi ääntään, "mun mielestä sä olet oikeastaan toimintatiimin parhain jäsen."

Hymyilin pienesti hänelle.

"No, katsotaan. Ehkä jatkan opiskeluja, ehkä en. Mutta niin, miten ton homman kanssa menee?"