𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ⁿⁱⁿᵉ

Ovelta kuului koputus sunnuntai aamuna.

Laskin kahvini keittiötasolle ja löntystelin ovelle.

Avasin oven ja Noen tunkeutui sisään. Katsoin kun hän asteli jääkaapille ja etsi syötävää.
Istuin keittiötasolle.

"Mitä hemmettiä sä teet täällä?" Kysyin ihmeissäni.

"Mä vien sut tänään tutustumaan meidän jengiin, tai no puoliin jengin jäsenistä. Saat tavata henkilöt, joiden kanssa tulet todennäköisemmin toimimaan yhdessä", hän selitti ja teki itselleen voileivän.

Join kupistani kahvia ja katsoin Noenin touhuja. Hän nojasi työtasoon minua vastapäätä ja söi leipäänsä. Tuijotimme vain toisiamme.

Kumpikaan ei sanonut mitään.

Enkä pystynyt katsoa hänen syvällisistä, mysteerisistä silmistään pois. Kunnes jonkun puhelin soi. Se herätti meidät polemmat horroksesta. Noen vastasi puheluun ja minä join viimeiset kahvin rippeet sekä menin vaihtamaan vaatteeni.

Valitsin farkut ja poolopaidan, sen päälle flanellin ja jätin sen auki.

Astuin ulos ja näin kuinka Noen lopetti puhelua.

"Mennään."

Tuuli puhalsi päin kasvojani astuessani ulos ja lennätti vaaleanruskeat hiukseni ilmaan. Vilkaisin rinnallani kävelevään Noeniin. Hänen kiharansa lensivät hänen kasvoilleen ja hän suki ne pois.

Katsoin eteeni ja hymyilin pienesti.

Katselin vastaantulevia ihmisiä. Kaikki olivat erilaisia. Monilla oli räväkkäitä ja rohkeita asuja. Kuulin kieliä, joita en osannut tai tiennyt. Näin ihmisiä kaikkialta maailmasta, samassa kaupungissa.

Oli hienoa nähdä, että ihmiset olivat erilaisuuksistaan huolimatta tulleet yhteen kaupunkiin ja ilmaisivat itseään omin tavoin.

Saavuimme lasirakennuksen oville. Liukuovien yllä luki Maniac.

Minusta tuntui, että ihmiset eivät nimestä huolimatta tunteneet mafiaa. Maniac oli suuri, mutta tunnettu vain mafioiden ja jengien keskuudessa. Se oli asia, josta kaikki tiesivät, mutta josta eivät puhuneet.

Astuimme sisään ja menimme hissillä eiliseen kerrokseen. Arvelin, että kerros kuului meidän ryhmällemme Maniac X:lle.

"Eli meidän ryhmän nimi on Mafia X. Sen lisäksi meidät on jaettu pienempiin ryhmiin, kuten toimintaryhmään, jossa me olemme, lääkäreihin, häkkereihin ja niin edelleen. Kaikilla on oma työnsä sekä tehtävänsä. Ja vaikka meidän koko ryhmässä on noin 50 jäsentä, tuskimpa sä kaikkia koskaan tapaat. Joidenkin tehtävät on sellaisia, että ne tehdään itsenäisesti ja muualla, siksi heitä ei täällä päämajalla näy", Noen selitti ja nyökkäilin mukana.

Kaikki oli uutta minulle, vaikka minulla olikin kokemusta Arielista. Ariel oli kuitenkin ollut vain pieni junttijengi, jossa oli yhteensä vain noin 40 jäsentä, kun taas Maniacissa oli lähes 2000, ympäri maailmaa. Ero oli hyvin suuri ja jollain tavalla se oli minulle liikaa.

Ja vasta nyt ymmärsin, että tässä minä olen. Osana suurta mafiaa, jota kaikki pelkäävät ja jonka kaikki tietävät.

"Mä esittelen sut kaikille, jotka on nyt paikan päällä", Noen kertoi.

"Okei", sanoin pieneen ääneen. Noen hymähti ja heitti kätensä olkani ympärille.

"Jae, sä oot okei. Ei tarvii jännittää. Kaikki on täällä tosi mukavia ja hyväksyviä. Mark ja Lucas saattaa olla vähän epäluuloisia aluksi, mutta se johtuu vain siitä, että he olivat läheisiä Carlin kanssa ja sinä otit hänen paikkansa", Noen selitti, hieman alakuloisesti.