𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵉⁿᵗʸᵉⁱᵍʰᵗ

Heräsin siihen, kun valot napsautettiin päälle.

Ynähdin pienesti ja nostin pääni ylös sängyltä. Minua sattui joka puolelle, sillä olin nukkunut niin huonossa asennossa.

Katselin Jaea. Hän nukkui rauhallisesti. Hän oli nukkunut jo pari päivää putkeen. Hänelle oltiin annettu ravinteita putkia pitkin.

Mutta itse en ollut syönyt mitään, enkä ollut nukkunut hyvin. Minulla oli kamala olo.

"Noen. Kyllä hän pärjää. Sun pitäisi ottaa itsestäsi huolta. Mä voin pitää hänestä huolta sillä aikaa kun käyt kotona peseytymässä ja syömässä", Lisa lupasi.

Purin poskeani.

Nyökkäsin yksin kertaisesti ja nousin ylös. Puristin Jaen kättä vielä viimeisen kerran.

"Soita mulle, jos hän herää", pyysin ja lähdin.

Astuin ulos kerrostalosta ja juoksin kotiini. En ollut mennyt autolla.

Kotiin tullessani menin suihkuun. Se virkisti oloani. Vaihdoin vaatteeni. Tein itselleni ruokaa ja join kahvia.
Olin vihdoin täynnä.

Sitten lähdin takaisin päämajalle, tällä kertaa autolla.

Astelin oleskeluhuoneeseen ja näin sohvilla Tenin, Onin ja Markin.

"Minun ja Lucasin mielestä Jaen pitäisi päättää Nokin kohtalosta", kuulin Markin kertovan kahdelle vanhemmalle miehelle.

"Niin minunkin mielestä. Minä kannatan", tokaisin ja istuin Markin mieleen. Oni nyökkäili.

"Kai niin on tehtävä. Se on reilua Jaea kohtaan ja emme muutenkaan tiedä, mitä teemme."

"Oni?"

"Mitä?"

"Voitko sä edes... lähettää Jaelle korvausrahaa? Korvausrahaa kivusta?" Kysyin.

Hän pudisti päätään.

"Tämä työ on työtä, jossa haavoitutaan. Ei me koskaan mitään kipuja korvata."

"Ole kiltti. Hän ei ansainnut sitä ja se kipu ei edes johtunut työstä, se johtui Nokista", yritin keksiä syitä.

Oni huokaisi ja pörrötti hiuksiani.

"Katson mitä voin tehdä."

Nousin ylös ja astelin takaisin sairaalatilaan. Istuin Jaen viereen penkille. Hän näytti voivan jo paremmin. Naaman turvonneisuus oli laskenut ja hänen hengityksensä ei hinkunut, eikä hän tärissyt.

Henkäisin kun näin Jaen silmäluomien liikkuvan. Hän räpytteli silmiään ja hetken päästä avasi ne, ähkäisten kirkkaan valon takia.

Otin hänen kädestään kiinni ja hymyilin leveästi.

"Hei, Jae. Pitkästä aikaa", totesin ja en pystynyt estää hymyni leveämistä.

Jae katsoi minuun ilmeettömänä.

"Kuka sä olet?"

Hymyni hyytyi.

Mitä.

"Etkö... sä muista kuka mä olen, JaeJae?"

"En."

Henkäisin raskaasti ja nousin ylös huolestuneena.

Katselin ympärilleni eksyneenä, en tiennyt mitä tehdä. Tunsin silmieni kostuvan ja hengitykseni alkoi tiheentyä.

Miksi?

Miksi minulle tapahtui näin?

Kun ensimmäinen kyynel valui poskelleni, Jae räjähti nauramaan. Katsoin häneen ihmeissäni, hämmentyneenä. Hän näytti olevan kivussa nauraessaan, mutta häntä huvitti.

Astelin lähemmäs häntä.

"Miksi sinä naurat?"

"Kyllä mä sut muistan, hupsu! Noen! Sä olet Noen!" Jae nauroi.

Helpotus valtasi minut ja tunsin kyynelten valuvan naamalleni. Olin Jaen tulon jälkeen ollut niin paljon enemmän tunteellinen. Olin itkenyt tämän miehen takia niin paljon.

Helpottuneena otin Jaen naamasta hellästi kiinni ja asetin suukon hänen otsalleen. Jaen nauru loppui ja hänen silmänsä suurenivat. Hymyilin hänelle lämpimästi.

"Mä pelkäsin. Mä pelkäsin niin paljon, että sä menehtyisit siellä, Nokin kanssa. Mä pelästyin nähdessäni, missä kunnossa sä olet. Ja mä olen niin, niin helpottunut, että sä olet nyt turvassa, mun kanssa", paljastin hänelle kyyneleet silmissä, hymyillen onnellisesti.

Jae punastui.

"Kiitos, kun sä välität."

"Tietenkin mä välitän."

Katsoimme hetken toisiamme silmiin.

Hänen silmänsä olivat niin elolliset, niin erilaiset siihen iltaan verrattuna.

"Mitä Nokille kävi?"

"Hän on kellarissa. Sä saat päättää mitä me tehdään. Tapetaanko, vai päästetäänkö menemään. Entä sitä ennen? Kidutetaanko me häntä?" Kyselin Jaelta.

"Miksi mun pitää päättää tuosta? En minä osaa..."

"Kyllä sä nyt pienen päätöksen osaat tehdä."

"Ei se ole pieni päätös. Siinähän on kyseessä ihmisen elämästä", Jae huomautti.

Päätin vain olla hiljaa.

"Meidän pitäisi vain päästää hänet menemään. Hänet pitäisi erottaa Maniacista ja häntä pitäisi pyytää pysymään kaukana meistä", Jae totesi.

"Okei. Se on sun päätös. Mutta jos hän yrittää koskea edes yhteen hiukseesi, mä tapan sen. Okei?"

"Okei."