𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ˢᵉᵛᵉⁿᵗᵉᵉⁿ

Päivä kävi pitkäksi.

Hengailimme päämajalla ja juttelimme kaikki yhdessä. Pelkein kaikki.

Noki puuttui.

Mutta hän ei kuulema koskaan tullut tänne viettämään muiden kanssa aikaa. Noenin mukaan hän aina leikkeli myrkyillä ja kehitteli kaavoja. Hän oli pommi- ja myrkkyspesialisti.

Olimme jutelleet hetken kaikesta. Ihan mistä vain. Säästä myös.
Noenin pää nuokkui edes takaisin. Hän oli nukahtamaisillaan.

Painoin miehen pään olkapäälleni varovasti. Noen halasi hättäni pienesti.

Mark ja Ten antoivat minulle huvittuneet katseet, kun taas Lucas ja Lisa näyttivät kirpeiltä. Hymyilin heille pienesti ja he pyöräyttivät silmiään. En tiennyt mikä heillä oli.

"Tää keskustelu on niin tylsä, että Noenkin nukahtaa", Bake totesi.

Nauroin pienesti ja vartaloni tärisi, jonka takia Noen alkoi heräillä. Hän ynähti ja halasi kättäni tiukemmin, hankaten päätään olkapäätäni vasten.

Lucas nousi ylös ja kurotti kätensä meitä kohti, taputtaen kovaa. Noen hätkähti hereille.

"Oli jo aikakin", Lisa tokaisi.

"Jospa me kaikki menisimme syömään jonnekin", Nancy ehdotti.

"Joo!" Wanda huudahti.

Ja niin me kaikki neljätoista päädyimme hakemaan ruokaa Mcdonaldsista ja menimme pimeässä piknikille puistoon.

Se oli sama puisto jossa näin Noenin ja Alexin ensimmäistä kertaa.

Taivaalla näkyi tähtiä ja kuu, puistoa valaisti himmeät lamput.

Menimme hassuun rinkiin ja keskustelu alkoi sujuvasti.

Tai no, jokaisella oli keskustelupari.

Ten ja Johnny juttelivat toisilleen, kuten myös Mark ja Lucas, joiden keskusteluun liittyi Lisa. Wanda jutteli Nancylle ja Artille, Baek Jacksonille ja Alexille.

Ja siinä olimme minä ja Noen.

"Hah", tyrskähdin ja peitin suuni. Noen hekottu väsyneesti. "Mistäköhän meidän pitäisi jutella?"

Kohautin olkiani ja haukkasin hampurilaiseeni.

"Mitä sun vanhemmille kävi?"

Noenin odottamaton kysymys yllätti minut ja aloin yskiä, kun hampurilainen meni väärään kurkkuun. Hän hihitti matalasti ja hakkasi selkääni.

"Älä kuole, bruh."
"On vaikeaa olla kuolematta kun ammut tollaisia yksityisiä kysymyksiä ei mistään!"

Noen nauroi.

"Kenelläkään meistä ei ole vanhempia, tai ei olla väleissä heihin. Paitsi Lisa, jonka vanhemmat on Sivil ja Oni. Mä vaan kysyin sun omista. Mitä tapahtui?"

"No, heille ei tapahtunut mitään. Tulin ulos kaapista heille ja he heittivät minut ulos talostaan", kerroin lyhyesti, synkästi.

"Aha! Mä tiesin, että sä olet homo!"

"No shit, Sherlok. Sä näit kyllä Neossa kun silmäilin sitä maukasta herkkua. Plus, kun ne Paychon jäsenet seurasi meitä, kerroin sulle, että Col on mun exä."

Noen räjähti nauramaan.

"Joo, joo. Mutta maukas herkku? Sä tarkotat varmaan siis Johnnyn serkkua Yongia?" Noen kysyi, hieman kireästi. Nyökkäsin pienesti.

"Minne sä sitten menit, kun sut heitettiin ulos?" Noen kysyi.

"Mä sekaannuin Arieliin ja tulin jäseneksi. Ja asuin pienessä asunnossa kerrostalossa. Se oli halpa ja sain opiskelutukea", selitin hänelle.

"Okei."

Söimme ruokamme loppuun.

"Mennään!" Lucas huusi.

"Kotiin vai päämajalle?" Lisa kysyi.

"Mä meen takaisin päämajalle Lucasin kanssa", Mark totesi. Jotkut suostuivat mukaan.

"Mä meen kotiin", Lisa tokaisi ja häipyi parissa sekunnissa.

"Mä myös", tokaisin.

"Minäkin", Noen tuli joukkoon mukaan.

Niinpä puolet ryhmästä lähtivät illanviettoon päämajalle ja puolet kotiin nukkumaan.

Hyvästelin kaikki ja astelin kohti kotiani, vaikka se ei kodilta tuntunutkaan.

Astelin portaat ylös rikkoutuneen hissin takia. Askeleeni kaikuivat tyhjissä portaissa. Kuulin tuulen vinkuvan ikkunan reunojen läpi. Sen takia käytävässä oli varmaan kylmä. Kävellessäni ylös asetin käteni tiiliseinään ja annoin sen sivellä sitä sen ohitse kävellessäni. Tiili varmaan paskoi sormenjälkeäni enkä saisi puhelinta auki sormenjälkitunnistimella hetkeen.

Jotkut asunnon olivat hiljaisia, kun taas joistain kuului musiikkia, huutoa ja yhdestä voihkintaa. Kerrostalon seinät eivät olleet lähes ollenkaan ääntä estäviä.

Kaivelin avaimen taskustani ja avasin oven asuntooni. Lukitsematta ovea uudelleen aloin riisua vaatteitani ja potkin kengät sekä sukat pois.

Astuin suihkuun ja huokaisin tuntiessani kuuman veden selässäni. Se rentoutti lihaksiani. Hieroin hetken olkiani, kunnes päätin vaihtaa veden kylmälle ja pesin itseni nopeasti. Lasku olisi kuuman veden ja pitkän suihkun takia suurempi.

Astuin ulos suihkusta ja pyyhe lanteillani kävelin huoneeseeni. Sujautin päälleni alushousut ja lökärit, sitten heittäydyin sängylle.

Hengitykseni tasoittui ja tunsin kuinka aloin vajota uneen.

Mutta säpsähdin hereille, kun kuulin oven pamauksen eteisestä. Kuulin kovia ääniä.

Nousin ylös sängyltäni ja yritin kuunnella.

"Jae! Me tiedetään, että sä olet täällä!" Kuului Jeremiahin ääni.

Paniikki iski minuun ja pälyilin nopeasti ympärilleni. Sitten katseeni pysähtyi ikkunaan.

Tämän rakennuksen ja viereisen rakennuksen välillä ei ollut kuin metrin väli.

Avasin ikkuan hiljaa auki. Kuulin ovien pamauksia ja huutoja olohuoneesta. Ikkuna narahti.

Askeleet lähestyivät huonettani.

Menin ikkunalaudalle ja asetin käteni seuraavan rakennuksen seinään. Aloin kivuta alas hämähäkkimiehen tapaisesti. Tunsin kuinka tiili raapi jalkojani ja käsiäni, mutta jatkoin matkaa alas.

"Hän karkaa! Menkää häntä vastaan kadulle!"

Vilkaisin ylös ja näin Tomin.

Paskiaiset.

Kun olin tarpeeksi lähellä maata, hyppäsin. Lähdin juoksemaan kujaa pitkin tielle, mutta sitten vastaan tuli Col. Hän läpsäisi minua.

Vedin häntä kovaa turpaan ja hänen päänsä lennähti taakse, ja hän kaatui maahan. Juoksin hänen ohitseen tielle ja kiisin pois paikalta.

Ihmiset katsoivat minua kummastuneena.

Olin nuori mies, joka juoksi keskellä yötä ilman kenkiä ja paitaa, sateessa.

Jalkoihini sattui. Kivet ja asfaltti rikkoivat ihoani. Jalkani lipsahti lätäkössä ja kaaduin naamalleni. Nousin hädissäni ylös ja katsoin taakseni.

Näin Jeremiahin kaukana.

Aloin kierrellä taloja ja menin kujia sekä katuja pitkin sokkona, yritin eksyttää heidät.

Näin kerrostalojen yli suuren pilvenpiirtäjän.
Se näytti tutulta.

Astelin ovista sisään.

Aulan tiskin takana seisovan nainen nosti päänsä ylös ja hänen silmänsä laajenivat hänen nähdessään minut.

Olin litimärkä ja kun katsoin taakseni, näin veriset jalanjälkeni.

Astelin hisseille ja menin ylös oikeaan kerrokseen.

Sitten pimpotin ovikelloa.