𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ⁿⁱⁿᵉᵗᵉᵉⁿ

Minulla oli kuuma.

Avasin silmäni ja sihisin, kun auringonvalo osui silmiini. Mutta aurinko ei ollut ainoa asia mikä sai minut tuntemaan oloni kuumaksi.

Tunsin vartalon kiinni selässäni ja jonkun käsi oli kiertynyt ympärilleni, naama niskassani kiinni. Se oli Noen.

Asento oli mukava.

Kukaan ei ollut halannut minua pitkään aikaan. Olin unohtanut miten mukavalta se tuntui. Se tuntui turvalliselta. Tuntui kuin olisin tärkeä. Se sai sydämeni lämpenemään.

Tunsin myös pientä kipua. Se lähti kämmenistäni ja jalkapohjistani.

Paransin asentoani ja kuulin Noenin murahtavan unissaan takaani. Hän veti minut lähemmäs ja työnsi kasvonsa kiinni niskaani, hengittäen syvään.

Se oli outoa.

Hän oli liian lähellä, se ylitti mukavuusalueeni.

Hänen syleilynsä tuntui yhtäkkiä kiusalliselta. En tuntenut häntä. En oikeastaan.

Livahdin pois hänen käsistään ja nousin seisomaan. Tunsin jaloissani kipua, mutta kestin sen. Astelin ulos huoneesta ja kylpyhuoneeseen. Kävin nopeasti vessassa ja pesin käteni, sitten lähdin kävelemään takaisin kohti huonetta.

Mutta paino jaloissani alkoi olla liikaa ja kipu kävi sietämättömäksi, en melkein tuntenut jalkojani. Niinpä romahdin maahan ja kuului kova tömähdys.

Huoneen ovi lennähti auki ja käytävään astui hätääntyneen näköinen Noen. Hänen mustat kiharansa olivat tavallista kiharammat ja sekaiset, hänen siniset silmänsä olivat laajentuneet ja pelokkaat.

Hänen ilmeestään pystyi huomata helpottuneisuuden.

"Mä luulin että ne nappasivat sut pois multa", hän totesi huokaisten ja asteli luokseni.
"Nouseppas nyt ylös."

Otin seinästä tukea noustessani ylös ja kun päästin irti, romahdin takaisin maahan. Noen kuitenkin esti romahdukseni sujauttamalla salaman nopeasti kätensä omieni alle, jolloin kaaduin hänen rintaansa vasten. Noen laski minut istumaan maahan ja huokaisi.

"Sä et pysty nyt juuri kävellä. Tänään sä pysyt sängyssä ja annat sun jalkojen parantua."

Sitten Noen kiersi kätensä polvitaipeideni alle ja selkäni ympärille. Hän nosti minut helposti ylös syliinsä ja kantoi minut takaisin huoneeseensa. Noen laski minut alas sängylle ja hengähti.

"Pysy siinä. Mä tuon sulle kahvia ja paahtoleipää", Noen ilmoitti. Sitten hän sekoitti nopeasti hiuksiani ja katosi.

Hetken päästä hän tuli takaisin tarjottimen kanssa. Noen istui eteeni risti-istuntaan ja asetti tarjottimen väliimme, hymyillen lämpimästi.

En ollut ennen nähnyt hänen hymyilevän niin aidosti.

Otin hideharsojen peittämillä käsilläni kupin ja hörpin kahvia.

"Pitäisikö mun syöttää sua?"
"Ei nyt sentään. Kyllä mä pärjään."

"Vaihdetaan sideharsot aamupalan jälkeen. Ehkä meidän pitäisi antaa haavojen hengittää. Mä en oo mikään ekspertti, mutta kuulema niin pitäisi tehdä", Noen tuumi.

"Okei."

"Joten. Kuinka paljon?"
"Kuinka paljon mitä?" Kysyin.

"Kuinka paljon rahaa sä pöllit Arielilta?"

"Öhm... 5000 euroa?"
"Oookei. Tiedätkö, sä voisit tehdä sopimuksen heidän kanssaan. Sä voit maksaa summan takaisin."

"Ootsä tyhmä, Noen? Mä oon köyhä, ei mul oo mitään rahaa, bruh."

"Mä voin maksaa sun puolesta."
"Ootko sä tosissas?"
"Jup."

...

"Mä päätin juuri, että mä tykkään susta enemmän kuin pari minuuttia sitten", vastasin ja Noen päästi kevyen naurahduksen.

"Koska sä sanoit noin, mä tykkään myös susta enemmän kuin pari minuuttia sitten."

"Hei, Noen."
"Mitä?"
"Mitä sun vanhemmille sitten tapahtui?"

"He menehtyivät kun mä olin kolmetoista. Sen jälkeen mun täti otti musta huolta, mutta hän teki yötöitä, joten harvoin näin häntä, sillä hän nukkui päivisin. Sitten kun olin viisitoista, tapasin Tenin. Hän vietti kanssani aikaa ja joskus tuli meille tekemään ruokaa. Kun olin kuusitoista, pääsin Maniacin jäseneksi. Mä olin jo nuoresta pitäen tapellut paljon ja mun elämä oli pilalla, mulla ei ollut mitään hävittävää", Noen kertoi. Lopuksi hän vain lähetti minulle haikean puolihymyn.

"Tätisi. Onko hän vielä elossa?"

"On. Hän asuu nykyään muualla vaimonsa kanssa. Molemmat tekevät yötöitä. He elävät jännittävää elämää. Nukkuvat päivisin ja tekevät töitä yöllä, pitävät silloin myös vapaata. He joskus menevät ulos yöllä. Mä joskus käyn tapaamassa heitä."

"Kiva, että sulla on kuitenkin joku."

"Ehkä me voitaisiin mennä joskus tapaamaan Solaria ja Cindyä. He ovat mukavia ja rentoja. Hyviä ihmisiä."

"Ehkä joskus."