𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʰⁱʳᵗʸᶠⁱᵛᵉ

Katsoin ulos ikkunasta.

Oli kivaa välillä nähdä muutakin kuin pilvenpiirtäjiä ja ruuhkaa. Aurinko oli alkanut laskea pilven taakse. Näin metsiä ja peltoja, jotka olivat peittyneet lumella.

Noen avasi auton ikkunat ja katsoin kuinka hänen hiuksensa lensivät ilmassa. Hänen kätensä jännittyivät hänen kääntäessään rattia. Hänen sinisistä silmistään heijastui auringonlaskun erikoiset värit.

Hän oli minulle tärkeä.

Katsoin taas ikkunasta ulos piilottaakseni poskieni punan, joka ilmestyi ajatuksieni takia.

Noen näytti tänään erityisen hyvältä.

Pian näin kylttejä, joissa luki kaupungin nimi. Näin yksittäisiä taloja. Sitten näin lisää omakotitaloja ja rivitaloja.

Näin puistoja ja luontoa. Suuren vaahterapuun, jossa ei ollut lehtiä. Lapsia leikkimässä puistoissa lumella. Näin jouluvaloja ja ihmisiä, jotka kiirehtivät kotiin pakoon lumisadetta kädet täynnä lahjoja.

Hetken päästä näin pastellin sinisen omakotitalon. Noen kääntyi kotitielle ja pysäköi auton autotalliin, jossa oli ylimääräinen paikka hänen autolleen.

Nousimme autosta ja haimme takakontista lahjapaketit sekä reppumme. Sitten suuntasimme ovelle.

"Paina ovikelloa", Noen kehotti.

Vaikka minua jännitti, painoin ovikelloa nielaisten kuuluvasti. Ovi avautui ja näin edessäni pitkän vaaleahiuksisen naisen. Hän hymyili meille leveästi.

"Solar, sun siskon lapsi saapui!" Nainen huusi sisään heleällä äänellä.

Eteiseen ilmestyi lyhyempi nainen, jolla oli lyhyet siniset hiukset ja monta korvakorua. Hän hymyili meille.

"Hei Noen ja Noenin... ystävä? Tulkaa sisään vaan, ulos sieltä lumisateesta", Solar kehotti ja veti minut takistani sisään. Kuulin Noenin nauravan hiljaa takanani. Lähetin hänelle katseen.

"Mikä on nimesi, mussukka?" Solar kysyi.

"Öh, hei. Mä olen Jae", kerroin hänelle nimeni hiljaa.

"Tervetuloa kotiin, Jae! Minä olen Noenin täti ja tässä on vaimoni Cindy", nainen esitteli itsensä ja rakkaansa. Hymyilin Cindylle ja nyökkäsin päätäni.

"Hauska tutustua", totesin ja he hymyilivät minulle. "Samoin."

Noen otti kädestäni kiinni ja veti minut olohuoneeseen. Näin joulukuusen, joka oli koristeltu kauniisti. Se toi mieleeni vanhoja muistoja. Asetin lahjapaketin varovasti kuusen alle ja katsoin Noeniin silmät kostuen.

"Jae? Mikä on hätänä?"

"S-siitä on niin kauan aikaa kun viimeksi näin joulukuusen ja sain antaa lahjoja muille", selitin itkuisella äänellä. Vihasin sitä, että näytin niin heikolta hänen edessään.

Noen hymyili minulle lämpimästi ja hieman sääpivästi. Sitten hän veti minut haliin.

"No, tästä lähtien sä et tule missaamaan joulukuusta ja lahjoja minään jouluna", Noen totesi.

"Kiitos", kuiskasin.

"Noen", Solar sanoi astuessaan olohuoneeseen. Hän säätyi paikalleen nähdessään meidän halaavan. Cindy kurkkasi Solarin olan takaa meitä.

"Jae, oletko sinä meidän Noenin ystävä vai poikaystävä?" Solar yhtäkkiä kysyi. Tyrskähdin pienesti ja kiemurtelin pois Noenin syleilystä.

"Me ollaan ystäviä", Noen vakuutteli ja nauroi punaisille poskilleni.

Kävelimme yläkertaan yhteen huoneista. Se oli ihan tarpeeksi suuri meille molemmille, mutta sänky oli kuningatarsänky. Eli yöstä tulisi kuuma ja ahdas.

Mutta olimmehan me nukkuneet monta kertaa halaten toisiamme. Minulla oli aina ollut tapa halata peittoani, joten en voinut itselleni mitään, kun unissani siirryin halaamaan Noenia.

Asetin repun alas tuolille. Se oli täynnä Noenin vaatteita. Hän lupasi lainata niitä minulle, kunnes menisimme hakemaan asunnoltani vaatteeni.

Astelimme alakertaan, kun Solar huusi meitä syömään.

Näin pöydässä ison valikoiman jouluruokia. Vesi herahti kielelleni tuoksusta ja näystä.
Istuimme Noenin kanssa naisia vastapäätä.

Otin lautaselleni porkkanalaatikkoa ja perunaa, perunasalaattia sekä kinkkua sinapin kanssa. Kaadoin mukiini viiniä.

"Joten Jae, oletko sinäkin Maniacissa?" Solar kyseli.

"Kyllä. Liityin heihin syksyllä", kerroin.

"Okei. Kai kaikki ovat olleet mukavia?" Cindy jatkoi.

"Jotkut jäsenet olivat aluksi melkoisen epäluuloisia, mutta olemme nyt ystäviä. Yksi jäsenistä tosin...", ääneni hiipui loppua kohden.

"Ei puhuta hänestä", Noen totesi.

"Selvä. Mistäs päin sinä tulet?"

Nielaisin kysymyksistä hermostuneena ja vilkaisin Noenia.

"Mä tulen Ohiosta, Maumeesta", kerroin hiljaa.

"Sepä kivaa. Onko perheesi sieltä kotoisin?" Solar kysyi kiinnostuneena.

"Kyllä..."

Cindy tökkäsi Solaria kylkeen.
"Hän ei taida olla väleissä", Cindy suhahti vaimolleen, joka henkäisi ymmärtäen asian.

"Anteeksi, Jae."

"Ei se mitään."

Syömisen jälkeen kapusimme yläkertaan. Astuimme huoneeseen ja heittäydyin sängylle. Noen asteli kaapille ja alkoi tonkia sitä.

"Mitä sä etsit?" Kysyin ihmeissäni ja kierähdin kyljelleni sekä katsoin hänen touhujaan.

"Löytyi!" Noen huudahti. Hän kääntyi ympäri ja näytti minulle monopolia.

"Pelataanko me kahdestaan?"

"Kyllä."

"Voi, ei tästä tule mitään."

Pelasimme loppuillan monopolia. Peli eteni hyvin hitaasti. Yhdessä vaiheessa Solar toi meille kulhollisen hedelmiä ja marjoja, sekä sulaa suklaata johon ne pystyi dipata.

Solar oli hyvin äitimäinen. Kukaan ei ollut koskaan tuonut minulle ja ystävälleni huoneeseeni naposteltavaa, kun ystävä oli kylässä. Tämä oli uutta minulle.

Rakastin mansikoita ja dippasin sen monta kertaa suklaaseen ennen kuin heitin sen suuhuni, melkein voihkaisten sen mausta. Nuolin suunympärykseni ja siirsin pelimerkkiäni.

Tunsin Noenin katseen itsessäni ja vilkaisin ylös.
Noen katsoi pois ja otti haarukalla mansikan, dippasi sen suklaaseen ja sitten antoi ylimääräisen suklaan valua kulhoon. Hän nosti haarukan eteeni.

"Sä rakastat mansikoita", hän sanoi matalalla äänellä. Nielaisin pienesti ja katsoin alas mansikkaan. Siirsin naamani sen lähelle ja nappasin sen hampaideni väliin, vetäen sen pois haarukasta ja sulkien suuni. Pureskelin mansikkaa ja katsoin Noenia, joka katsoi huuliani.

Tunsin punan nousevan taas kasvoilleni.

Hän oli ainoa ihminen, joka sai minut käyttäytymään näin.

Noen nosti peukalonsa ja pyyhki suklaan pois huulistani. Sitten hän yllättäen imi suklaan pois peukustaan. Koko pääni ja kaulani oli tulessa.

Nostin jalkani vatsaani vasten ja piilotin naamani polviini.

"Mitä sä teet?" Kysyin nolona ja ääneni kuului muminana sillä huuleni olivat jalkaani vasten.

Noen ei vastannut.

Nostin pääni ja jatkoimme pelaamista. Minun sydämeni takoi rinnassani kovaa.

Vihdoin peli päättyi ja Noen voitti.

"Mä haluan palkinnon sulta."

"M-mitä?"

"Sä teet mitä mä sanon että sun pitää tehdä."

Poskiani punersi ja ajatukseni menivät väärään suuntaan. "Ei!"

"Okei, okei. Se oli vain vitsi!"

Tunsin sydämen sykkeeni kaulassani. Ehkä sydämeni oli kirjaimellisesti hypännyt kurkkuuni.