𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠⁱᵛᵉ

Olin heti vessasta ulos tultuani soittanut Tenille ja pyysin häntä etsimään tiedot miehestä nimeltä Jae Rose. Hän sanoi etsivänsä tiedot käsiinsä nopeasti. Saisin ne kuulema jo tänään, mikä helpotti minua.

Istuin pöydässä Lisan kanssa. Hän oli yksi ryhmämme lääkäreistä. Hänen lisäkseen lääkäreitä oli Art ja Wanda, mutta he eivät olleet yliopistossa. Maniacista vain minä ja Lisa olimme yliopistossa, mutta Lisa myös harkitsi opiskelun lopettamista.

Katsoin sivusilmällä ovelle ja näin Jaen. Näin kuinka hänen tuuheat, vaaleanruskeat hiuksensa pomppivat hennosti hänen askeltensa tahdissa. Hänen pähkinän ruskeat nallemaiset silmänsä vilkuilivat ympäri ruokalaa. Sitten hän meni ostamaan pizzaa ja coca colaa.

Katseeni seurasi häntä, kun hän etsi ruokalasta pöytää.

"Eikö hän olekin aika söpö?" Lisa kysyi huvittuneena, kun huomasi katseeni Jaessa.

"Ei!" Sanoin hädissäni ja katsoin miehestä pois.

"No, jos et ole hänestä kiinnostunut, niin mä varaan hänet! Mikä hänen nimensä on?"

"Jae...", mutisin Lisalle vastaukseksi.

"Yritä suostutella Onia lisäämään Jaen jengiin. Mä haluan tutustua siihen", Lisa pyysi.

"Saa nähdä", tokaisin hieman ärtyneenä.

Vilkaisin Jaeen ja tuhahdin, kun näin hänet istumassa jotain tyttöä vastapäätä.

"Kuka toi on?" Lisa kysyi ärtyneenä.
"Mä en tiedä, mutta katso sen olkapäätä."
"Noen?! Miksi mun pitäis katsoa sen olkapäätä?"
"Katso nyt vain!" Kehotin.

Lisa huokaisi ja katsoi tytön olkapäähän. Kun hän huomasi tatuoinnin, hän henkäisi.

Se oli kirjain P, jonka ympärille oli kietoutunut piikkiruusu.

"Toi tyttö on Psychosta", totesin osoittaen tyttöä sormellani.

"Mitä hemmettiä? Onko toi Jae sittenkin vakooja? Onko hän Psychossa?" Lisa kysyi vaativasti ja pettyneenä. Kohautin hänelle olkiani.

Minusta alkoi tuntua, että Jae olikin valehdellut. Hän varmaan oli kuin olikin vakooja. Hänhän istui Psychon jäsenen kanssa.

Huokaisin ärtyneenä.

"Se paskiainen valehteli", mutisin.

En kuitenkaan jaksanut aiheuttaa sekamelskaa keskellä päivää, kuten eilen. Menin vain päivän läpi miettien kaikkia mahdollisuuksia, miksi Jae istui Psychon jäsenen kanssa samassa pöydässä.

Viimeinen tuntini loppui ja juoksin luokasta ulos. Katsoin ihmismassan yli ja yritin katseellani etsiä Jaea. Näin jonkun pitkän miehen, jolla oli tuuheat vaaleanruskeat hiukset. Tungin ihmisten läpi nopeasti kohti miestä ja seurasin häntä ulos.

Kävelin hänen takanaan, pitäen välimatkaa. Kun Jae oli melkein kujan kohdalla, kirin välimatkan ja vedin hänet kujalle. Työnsin hänet tiiliseinää vasten kovaa ja peitin hänen suunsa kädelläni.

"Sä vitun valehtelija! Sä sanoit, että et ole Psychon jäsen!" Tiuskin päin miehen naamaa. Hän yritti rimpuilla pois otteestani ja mumisi jotain kättäni vasten.

"Miksi sä olit samassa pöydässä sen Psychon tytön kanssa?!" Tivasin ja Jae huusi kättäni vasten. En päästänyt häntä pois, joten hän potkaisi minua jalkojeni väliin. Taas.

Kaaduin maahan pidellen arvopaikkojani. Ei helvetti, vaikka kuinka monta kertaa noin tapahtui, kipu on aina yhtä paha.

"Antaisit mun puhua! Näin ei tapahtuisi aina, jos antaisit mun selittää!" Jae huusi minulle turhautuneena. Hengitin syvään ja yritin päästä kivun yli. Nousin ylös ottaen seinästä tukea ja mulkaisin miestä kohti.

"No, selitä", pyysin ja Jae huokaisi.

"Kuuntele, mulla ei ollut mitään ideaa, että se tyttö oli Psychon jäsen. Mä en tunne häntä. Hän tuli vain syömään kanssani!" Jae valitti. Pyöräytin silmiäni.

"Mä en jaksa näitä sun selityksiä! Sä olet valehtelija, ja ihan helvetin hyvä näyttelijä!"

"Ai, kiitos", Jae vastasi hymyillen, "Mutta mä en näyttele mitään. Mä en valehtele! Usko jo! Mä muutin New Yorkiin vasta pari päivää sitten ja mut jo nyt sekoitetaan tähän samaan paskaan uudelleen! Mä en ihan tosissaan jaksa tätä enään", Jae valitti ja nojasi rakennuksen seinään, huokaisten turhautuneena.

Hänen katseensa näytti niin aidolta ja hänen äänensä kuulosti vilpittömältä. En voinut itselleni mitään, mutta uskoin häneen.

"Jae. Mä en tunne sua, mutta aion hankkia tietoa susta. Mä tapan sut, jos saan tietää, että valehtelit", totesin ja ravistin turhautuneena hiuksiani.

"Ja sä et tiedäkään kuinka paljon haluan lyödä sua uudelleen", kerroin hänelle ja hän naurahti kuivasti. "Samat sanat."

Pyöräytin silmiäni ja lähdin pois paikalta. Jalkani veivät minut kohti kotiani, mutta sitten joku soitti minulle. Murahdin pienesti ja vastasin puheluun katsomatta nimeä.

"Noen? Täällä Ten. Mä ja Baek löydettiin paljon tietoa. Tule nyt toimistolle", Tenin ääni kuului puhelimen toisesta päästä ja sitten puhelu loppui. Hän ei edes kysynyt, olinko vapaa tulemaan.

Turhautuneena käännyin ympäri ja lähdin kävelemään kohti Maniacin päämajaa.