𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʰⁱʳᵗʸᵉⁱᵍʰᵗ

Katsoimme Noenin kanssa vierestä, kun Mark ja Lucas suutelivat.

"He ovat onnekkaita", totesin Noenille katsomatta häneen.

"Niinpä. Haetaan juotavaa. Mulle tulee liian yksinäinen olo, kun näen Markin ja Lucasin, Tenin ja Johnnyn kera", Noen totesi ja veti minut mukanaan juomapöydälle.

Otin limua. Ei tehnyt mieli alkoholia.

Huokaisin raskaasti ja vilkaisin Noeniin. Hän katseli ilotulituksia. Niiden värit heijastuivat hänen silmiinsä.

Käännyin myös katsomaan ilotuliksiin ja samalla join limuani.

Kuulin iloisia huutoja ja hurrauksia. Jotkut jäsenet polttivat sädetikkuja.
Ihmiset nauroivat. He olivat iloisia.

Jostain syystä minä olin hieman alakuloinen. En ollut surullinen, vaan minusta tuntui kuin jokin puuttuisi, en vain tiennyt mikä. Tunsin Noenin katseen itsessäni ja käännyin katsomaan häneen.

"Mikä on?" Hän kysyi.

"Tuntuu kuin jokin puuttuisi", kerroin hänelle kohauttaen olkiani.

"Hali?"

"Yritätkö saada syyn jotta voit halata minua?"

"Ehkä."

"Siitä vaan", totesin hymyillen.

Noen astui taakseni ja kiersi kätensä vyötäröni ympärille, asettaen päänsä olalleni. "Tää on mukavaa", hän mutisi korvaani.

"Mhm", humisin vastaukseksi. Minulla oli nyt lämpimämpi.

Ja ehkä minusta tuntui myös kuin enää mikään ei puuttuisi.

Noen oli jotain, mitä olin jo kauan tarvinnut elämääni. Ystävä. Ehkä, tai ehkä en, halunnut hänen olevan enemmän kuin ystävä minulle, mutta ystävänäkin sain häneltä tarpeeksi rakkautta.

Tyhjä aukko elämässäni oli ollut rakkaus. Rakkaus oli puuttunut elämästäni. Mutta nyt aukon oli täyttänyt Mark, Lucas, Ten, Johnny ja muut ystävät, mutta kaikkia ennen Noen.

Noen pelasti minut.

Hän pelasti tyhjän ja tunteettoman sydämeni, mutta hän oli myös pelastanut minut todella monista vaaroista sen lisäksi.

"Kiitos", kuiskasin Noenille.

"Miksi?"

"Sä pelastit mut fyysisesti ja psyykkisesti", sanoin ja hymyilin. Käännyin katsomaan häneen. Hän näytti yllättyneeltä.

"Se on totta", jatkoin.

Sitten Noen hymyili.

"Ole hyvä. Ehkä säkin pelastit mut psyykkisesti."

Katsoimme takaisin taivaalle. Se oli pilvetön yö. Tähdet ja kuu näkyivät kirkkaina, kuten myös ilotulitukset. Tuuli kujersi kerrostalon katolla, mutta onneksemme aurinkoinen päivä oli lämmittänyt ilman eikä satanut.

Huokaisin syvään taas kerran ja nojasin taakse Noeniin. Hänen vartalonsa omaani vasten tuntui hyvältä.

Otin siemauksen limustani ja nielaisin sen alas.

Suljin silmäni hetkeksi. Vaikka ympärillämme oli todella paljon ihmisiä, oli kuin olisin ollut täällä kahdestaan Noenin kanssa. Ehkä se johtui siitä, että näistä ihmisistä hän oli ainoa, joka koski minuun?

Ihmiset alkoivat lähteä. Näin ystävämme lähtevän, sekä johtajien lähtevän. Joitain ihmisiä jäi.

"Mennään sohville", Noen mutisi ja paransi otettaan vyötärölläni. Sitten hän nosti minut ilmaan ja kantoi minut sohville. Kikatin pienesti.
Istuimme sohvalle lähekkäin toisiamme. Olin kallistunut Noeniin päin ja heitin vasemman jalkani oikealle hänen reisiensä päälle. Annoin pääni pudota hänen olalleen.

Katsoimme ilotulituksia, joita tuli parin minuutin välein, mutta jotka eivät aikoneet loppua varmaan pitkään aikaan.

Hiljaisuutemme oli mukava ja rauhallinen. Tunsin itseni rentoutuvan häntä vasten, kun hän kiersi kätensä ympärilleni ja laski poskensa pääni päälle. Hymyilin hennosti.

"Ajattele niitä ihmisiä, joilla on täydellinen elämä", Noen mutisi katsoessaan taivasta.

Vilkaisin häneen ja näin, että hän oli mietteissään.

"Minkälainen on täydellinen elämä?" Kysyin häneltä ja hän katsoi alas minuun.

"Ne ihmiset, joilla on yhteiskunnan mukaan kauniit naamat ja vartalot, joilla on paremmat ihmisoikeudet ja joilla on rahaa sekä valtaa. Ja jotka saavat rakkautta, vaikka käyttäytyisivätkin pikkumaisesti", hän mutisi, katsoen taas pois.

"Mutta sinussa on jotain hyvää. Sinä et ole pikkumainen. Olet mukava ja kiltti. Mielestäni ihmiset pitävät kaltaisistasi ihmisistä. Ja sä... olet tosi komea."

"Mutta minulta puuttuu raha, valta ja onnellisuus. Ja tietenkin kohtaan rasismia, sillä olen homo", hän selitti.

Katsoin ylös häneen yllättyneenä.

"Säkin olet homo?"

"No eiköhän se ollut aika ilmiselvää."

"Mielestäni kenelläkään ei ole täydellistä elämää. Kaikki kohtaavat vastoinkäymisiä ja onnea elämänsä aikana", tokaisin. Noen kohautti harteitaan.

"Olisi vain helpompaa, jos olisin hetero ja rikas nuori mies", Noen mutisi. Tyrskähtin pienesti.

"Haluatko sä vai olla hetero?" Kysyin huvittuneena.

"... en", Noen totesi.

"Mitä sä haet sun puheilla?" Kysyin.

"... en mä tiedä", Noen vastasi mietteissään, hajamielisesti.

Nauroin kovaa hänen hajamielisyydelleen ja läpsäytin häntä rintakehään hellästi.
Noen katsoi alas minuun oudon intensiivisellä ja kiinnostuneella tavalla. Nauruni kuoli ja katsoin häntä ylös samalla tavalla.

Näin ilotulitusten värit hänen silmissään ja se näytti taianomaiselta. Naamamme lähestyivät ja huomasin Noenin katsovan alas huuliini ja nuolevan omiaan, jolloin katsoin pois ja asetin pääni takaisin hänen olalleen, nolostuneena.

"Kello on jo aika paljon. Mennäänkö kotiin?"

"O-okei."