𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒʳᵗʸᵗʷᵒ

En saanut unta.

En tuntenut Jaen lämpöä vierelläni.

Minun ei olisi pitänyt huutaa hänelle.

Ja oikeastaan en suuttunut hänelle vain sen takia, että en olisi luottanut Yongiin. Oikeastaan se mies oli todella luotettava juuri sen takia, että hän oli Johnnyn serkku. Tiesin, miksi suutuin.

Suutuin, koska he suutelivat. Minua ärsytti, että Jae suuteli takaisin. Minua ärsytti, että Jae piti Yongia komeana ja kuumana. Ja ennen kaikkea, minäkin halusin suudella Jaea.

En tiennyt, tulisiko meistä koskaan mitään. Mutta oli hyvä toivoa.

Pyörin ympäri sängyllä, kunnes päätin, että en pystynyt nukahtaa. Päätin hakea vettä.
Avasin huoneeni oven hiljaa ja hiivin keittiöön. Laskin mukiin vettä ja join.

Sitten kuulin ulko-oven klikkaavan ja avautuvan hiljaa. Ehkä se oli Jae? Menikö hän haukkaamaan happea? Yökävelylle?

Katsoin olohuoneeseen. Miksei hän vain mennyt olohuoneen parvekkeelle?

Mutta sitten katsoin sohvalle ja näin Jaen.

Jolloin ymmärsin, että sisään astunut henkilö ei ollut Jae.

Menin kyykkyyn piiloon keittiotason taakse ja asetin hiljaa mukin keittiötasolle.

Katsoin kuinka eteisestä asteli asuntooni peremmälle tumma hahmo. Hän hiipi keittiön ohi. Peruutin keittiön perälle ja kurotin kohti pöydällä sijaitsevaa kultaista veistä, jonka sain Solarilta. Pidin veistä tiukasti ja varmasti kädessäni.

Tarkkailin hahmoa. Sitten näin välkähdyksen, kun kuun valo osui metalliesineeseen. Henkilöllä oli veitsi. Ja hän oli menossa kohti olohuonetta, kohti nukkuvaa Jaea.

Kun hahmo astui sohvan eteen ja kuunvalo osui häneen, jouduin laittaa käteni suulleni etten paljastaisi itseäni henkäisyllä.

Se oli Noki.

Hän nosti kätensä ilmaan ja oli iskemässä veitsen alas Jaen rintaan, mutta heitin nopeasti ja taidokkaasti veitsen keittiöstä olohuoneeseen. Veitseni upposi Nokin ranteeseen ja meni sen läpi. Nokin veitsi tippui. Noki karjui ja veri alkoi valua pitkin hänen kättään.

Jae heräsi hätkähtäen ja pelästyi nähdessään Nokin yllään.

Samalla kun Noki veti veitseni pois lihastaan, nappasin nyrkkiraudat ja näin Jaen hyppäävän sohvalta ylös. Hän työnsi Nokin kumoon matolle.
Noki otti veitsen kunnossa olevaan käteensä ja heitti sen Jaea kohti. Jae väisti, mutta näin veitsen siveltävän hänen reittään.

Hyppäsin keittiötason yli ja juoksin kohti Nokia, joka nappasi maasta oman veitsensä ja yritti heittää sen minua kohti, mutta missasi minut.

Painoin Nokin raivoissani lattiaan ja aloin hakata häntä tohjoksi, niinkuin viime kerralla. Nyt kuitenkin lyönneistä tuli enemmän voimaa ja harmia, sillä käytin nyrkkirautoja.

"Miten sä kehtaat?!" Huusin päin Nokin naamaa. Noki oli melkein tajuton. En meinannut tunnistaa hämtä, sillä hän oli niin veren peitossa. Lopulta löin häntä niin kovaa, että hänen päänsä osui kovaa maahan.

Jae vain katsoi vierestä hengittäen syvästi, eikä estänyt minua hakkaamasta Nokia kuoliaaksi tällä kertaa.

Hetken päästä lopetin Nokin hakkaamisen ja lysähdin maahan selälleni, hengittäen raskaasti. Vedin veriset nyrkkiraudat pois käsistäni ja näin, että ne olivat jättäneet sormiini syvät uurteet ja haavat.

Vilkaisin Nokiin. Hän ei liikkunut. Hänen silmänsä olivat auki ja hän tuijotti kattoon jokseenkin elottomasti. Nokin naama oli täynnä verta ja nenä oli vino, lähes sisälle hakattu.

Kokeilin miehen pulssia. En tuntenut mitään.

Siitä oli kauan, kun viimeksi tapoin ihmisen. Se ei tuntunut kovin hyvältä.

Huokaisin syvään ja nousin ylös.

"Mennään hoitamaan sun haava", tokaisin Jaelle, joka pysyi liikkumattomana. Hän oli hieman järkyttynyt.

Työnsin häntä eteenpäin selästä hellästi kylpyhuoneeseen. Otin ensiapupakkauksen allaskaapista ja istutin Jaen allaskaapin päälle.
Katsoin varovasti ylös Jaeen.

Minun pitäisi ottaa hänen lökäpöksynsä pois. Jae punastui, mutta nyökkäsi päätään huokaisten. Otin Jaen lökäreiden vyötäröstä kiinni ja liu'utin me pois hänen jaloistaan. Jae oli täysin punainen.

Jotenkin olin tyytyväinen että hän sai pienen haavan reiteensä. Sain nähdä hänen reitensä lähempää. Ne olivat täydellisen sikeät ja hieman paksut, pehmeät.

Desinfioin haavan ja kieritin Jaen reiden ympärille sideharson. Kun kaikki oli valmista, katsoin ylös Jaeen hymyillen lämpimästi ja puristin hänen reittään pienesti. Jae oli todella punainen ja hermostunut, jonka takia nauroin matalasti.

Jae hyppäsi alas maahan ja heitti lökärit pesukoriin. Sitten hän haki uudet lökärit itselleen.

"Mitä me tehdään ruumin kanssa?" Jae kysyi, kun saapui takaisin olohuoneeseen.

"Mä soitan Beaulle", totesin ja etsin puhelimestani miehen numeron.

"Kuka hän on?"

"Hän on Maniac X:n ruumiinkerääjä. Hän hakee ruumiit ja kadottaa ne puolestamme. Emme näe häntä monesti sen takia, koska... no, ruumiita ei ilmesty ihan joka viikko", selitin Jaelle.

"Tule mun asuntoon. Äläkä kysy mitä hemmettiä tapahtui."

Teimme teetä sillä aikaa, kun odotimme Beauta.

Ovikello soi ja menin avaamaan oven.

"Kenet sä tällä kertaa tapoit?" Beau kysyi.
"Nokin", totesin ja Beaun tavarat tippuivat maahan sekä hänen silmänsä menivät ammolleen.

"Nokin?! Meidän jengiläisen?" Beau kysyi kauhuissaan. Sitten muistin, että hän ei ollut kuullut tapahtuneesta mitään.

Selitin hänelle asian tiivistetysti. Hän oli vieläkin epäuskoinen ja yllättynyt. Vein hänet olohuoneeseen. Beau katsoi kivuliaasti Nokia.

Em tiennyt olivatko he ystäviä. Ehkä.

Beau taitteli Nokin niin, että hän mahtuisi suureen roskapussiin. Beau sulki roskapussin solmulla.

"On hyvä, että on yö. Vähemmän ihmisiä ja helpompi kadottaa ruumis", Beau totesi.

Nyökkäsin pienesti ja huokaisin turhautuneena, kun katsoin Beaun katoavan ovesta.

"Tää on ihan hullua", Jae mutisi.

"No älä vaan. Tuu nukkuu mun sänkyyn. Unohdetaan se Yong-asia ja siivotaan olohuone aamulla", tokaisin, vetäen Jaen perässäni makuuhuoneeseen.

Oli aamuyö, joten olimme väsyneitä.

Nukahdimme heti.