𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʷᵉⁿᵗʸᵗʰʳᵉᵉ

Istuin sohvalla oleskeluhuoneessa, kun yhtäkkiä ovi paiskattiin auki.

Sisään marssi Noki, Ten ja Oni.

"Sinä! Sinä varastit osan huumeista, jotka annettiin Psycholle!" Oni huusi, tuijottaen suoraan silmiini kylmästi.

Silmäni suurenivat ja suuni loksahti auki.

"Minä?" Kysyin osoittaen itseäni hämmentyneenä.

"Älä valehtele!" Ten huusi.

Nousin seisomaan suuttuneena.

"Mikä saa sinut luulemaan niin?!"

"Noki näki, kun varastit ne! Ja sinä halusit varmaan, että joku haavoittuisi!" Oni karjui minulle.

Sydämeni pamppaili ja vilkaisin Markiin.
Lucas seisoi Markin eteen.

"Eli sun takia Mark meinasi kuolla!"

"Voi vittu, miksette te luota muhun? Mä en varastanut niitä! Mähän olin se joka pelasti Markin?" Olin raivoissani.

Oni asteli luokseni ja läpsäisi minua poskelle.

"Joku olisi voinut kuolla takiasi!"

Noen astui eteeni ja tönäisi johtajansa kauemmas.

"Älä koske Jaeen noin! Hän ei ole tehnyt mitään! Se oli joku muu! Miksi Jae edes tekisi niin?"

"Ehkä hän onkin Psychon vakooja? Näimme hänet koulussa Lilacin kanssa!" Lisa huomautti.

"Ole hiljaa!" Noen huusi.

Minua hirvitti se, mitä nyt tapahtui. En tiennyt mitä oli meneillään enkä tiennyt, miksi minua syytettiin. Mitä minulle tapahtuisi?

"Ja miksi Psycho varastaisi itselleen tulevat huumeet?" Noen jatkoi raivoissaan.

"Ehkä he halusivat ne halvemmalla! Minä hyvitin heille huumeet! Ja ehkä he halusivat syyn tappaa yhden ryhmästämme!" Ten ehdotti.

"Miksi Psycho tekisi niin? He tietävät, että Maniac pystyisi räjäyttää heidän päämajansa taivaan tuuliin minuuteissa. He eivät halua lisää paskaa meidän ja heidän välille, he haluavat sovitella asiat. He eivät voi olla niin tyhmiä, että lähettäisivät tänne vakoojan!" Noen puolusti minua.

Katsoin alas pelokkaana, kun huutaminen ja kiistely jatkoi.

"Tai ehkä Jae on huumeaddikti ja tarvitsi huumeita. Ja hän varasti ne meiltä, saattaen kaikki vaaraan", Noki ehdotti ja lähetti minulle kylmän katseen.

Huokaisin ärtyneenä.

"Miksi sä teet näin mulle?!" Huusin hänelle.

"Sä teit tän itsellesi!" Noki huusi.

Oni vihdoin työnsi Noenin pois edestäni ja otti käsistäni kiinni. Hän nyökkäsi Tenin luokseen. Ten käänsi minut ympäri ja alkoi laittaa käsiini käsirautoja.

Annoin lyhyelle miehelle koiranpentusilmät.

"Älä tee tätä, Ten. Miksi sä et usko mua? Miksi et luota minuun?" Kysyin alistuneella, itkuisella äänellä.

"En tunne sinua. Saatat olla vain feikki. Ehkä vain esität kivaa ja mukavaa", hän totesi.

Katsoin Noeniin anovasti.

"Anteeksi, Jae. Mä uskon suhun, mutta... en voi panna vastaan. En ole ohjissa täällä", hän valitteli surullisin silmin.

Tämä tuntui kamalalta. Koko joukko katsoi minuun pettyneinä, paitsi Noen. Edes Lucas ei uskonut minuun.

Katsoin Markiin. Hän näytti loukkaantuneelta.

"Mä en ihan tosissaan halunnut tätä sulle, Mark."

"En mäkään halua... tätä sulle", hän kuiskasi, ja kuulin hänet juuri ja juuri. Lähetin hänelle surullisen hymyn.

Silmäni kostuivat, kun Ten alkoi työntää minua pois huoneesta. Menimme hissiin. En tiennyt minne olimme menossa.

Painoin pääni vain alas häpeissäni ja hississä kuului lätsähdys, kun kyyneleeni osui lattiaan.

Ovet avautuivat ja katsoin kerrosnumeroa. Olimme maan alla. Parkkipaikan alapuolella. En tiennyt mikä tämä paikka oli.

Minut työnnettiin eteenpäin. Käytävä oli lattiasta kattoon betonia ja näin rautaovia, joissa oli kalterit. Itkin kovempaa. En tiennyt, mitä he aikoivat tehdä minulle.

Aikoivatko he tappaa minut? Kiduttaa minua?

Niinpä minut työnnettiin yhteen selleistä ja minut istutettiin tuoliin, joka oli hakattu nauloilla lattiaan kiinni. Jalkani ja käteni sidottiin kiinni tuoliin.

Annoin pääni roikkua alhaalla ja nyyhkin kovaa.

Ten alkoi sulkea ovea.

"Ten. Mä en ihan oikeasti tiedä mitä on meneillään. Mä en tehnyt mitään", nyyhkytin heikkoon sävyyn.

Tenin silmät välkähtivät, mutta hän sulki oven ja lukitsi sen.

Mitä minä tein väärin?

Tuntui kuin olisin istunut tuolissa ikuisuuden, kun ovi taas avautui. Sisään astui Noki. Hänen kasvoillaan oli ilkeä ilme.

Hän veti mukanaan sisään laitteen.
Hän alkoi hiljaisuudessa asetella minuun metallisia nipistimiä. Hän repi paitani pois päältäni ja heitti sen nurkkaan.

"Miksi sä teet näin mulle?" Kysyin heikkona. Kaikki tunteet vain vyöryivät päälleni ja olin väsynyt.

"Koska sä ansaitset sen. Sä otit Carlin paikan. Sun ei pitäisi edes olla meidän jengissä", Noki tokaisi kylmästi.

Sitten hän pisti koneen päälle ja huone täyttyi karjunnoistani, kun tunsin vahvojen sähköiskujen kulkevan vartaloni läpi.