𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠⁱᶠᵗᵉᵉⁿ

Hemmetin luuseri.

Katselin vieressäni nukkuvaa Jaea.

Hän kuorsasi pienesti. Hänen nenänsä taisi olla tukossa alkoholin takia. Huomasin, että hän ei ollut tottunut alkoholiin. Tuskin oli maistanut sitä kuin vain pari kertaa.

Katsoessani miestä, yritin selvittää kuka hän oli. Kuka hän oli? Mikä hänen menneisyytensä oli? Tiesin vain, että hän oli Arielissa ja varasti suuren rahasumman. Sehän kertookin Jaesta paljon.

Hän oli mystinen. En tiennyt hänestä juuri mitään. Hänen persoonansakin oli jollain tavalla hämmentävä. Hän vain oli... Jae. Häntä ei voinut laittaa mihinkään lokeroon.

Kuten esimerkiksi, Lucas oli flirttaileva. Ten oli terävä ja kiusoitteleva. Lisa oli nolo. Oni oli huolehtivainen.

Nuo kaikki olivat kuvailevia sanoja. Mutta kun katsoin Jaea, en löytänyt mitään kuvailtavaa. Hän oli sanoinkuvailematon.

Ravistin päätäni ja nousin ylös. Menin verraan ja laskin vettä mukiin. Sitten astelin makuuhuoneeseen ja heitin vedet Jaen päälle.

"Herätys, Jae", sanoin hiljaa, kun hän ponnahti ylös haukkoen henkeään. Vesi valui hänen naamaansa pitkin alas hänen kaulalleen, slisluilleen ja paitansa sisään. Tunsin syljen kertyvätn suuhuni ja jouduin nielaista kovaa.

Käännyin ympäri ja hain päänsärkylääkettä. Laitoin mukiin lisää kylmää vettä. Toin sen Jaelle.

Katsoin hiljaa, kun hän nappasi pillerin ja nielaisi sen veden avulla. Hän asetti kupin yöpöydälleni ja heitti peiton syrjään.

"Anna mulle huppari."
"Miksi?"
"Kastelit mun paidan."

Kävelin sanaakaan sanomatta vaatekaapilleni ja vedin hänelle esiin mustan hupparin. Heitin sen Jaelle, joka otti sen kiinni. En ehtinyt kääntyä, kun hän jo veti paitansa pois, paljastaen hennot lihakset ja virheettömän ihon.

Ehdin ihastella miehen vartaloa vain pari sekuntia, kun hän jo veti hupparin päälleen. Silloin huomasin tuijottaneeni.

Ohjasin Jaen keittiöön ja pyysin häntä keittämään kahvia samalla kun paistoin pekonia, kananmunia ja makkaroita. Se oli semmoinen aamiainen.

Asetin ruoat kahdelle lautaselle ja Jae kaatoi molemmille kahvia kuppiin. Istuimme vierekkäin pöytään ja söimme aamupalaa hiljaisuudessa.

"Minulle soitettiin eilen illalla, kun olit jo sammunut", totesin.

"Kuka soitti?"

"Rehtori. Kuulemma meidät heitettiin ulos, meidät kaikki kolme. Ei se haittaa. Eiköhän me muutenkin haluttu lopettaa opiskelut."

"Niin."

"Ja me mennään illalla myymään kamat Psycholle. Sovittiin jo kaupoista ennen Carlin kuolemaa ja yritetään pitää välit yllä. Hekään eivät tiedä, kuka Carlin tappoi", kerroin Jaelle.

"Okei."

Jotenkin mies vieressäni oli vain... todella vähäsanainen. Oliko hän ujo? Ei hän nyt sitä ollut.
Kyllä hän välillä puhui. Tai kyllä hän puhui sopivasti. Mutta kahdenkesken, ei. Oliko hänellä epämukava olla seurassani? Oliko se kiusallista?

"Joten, keitä he olivat?" Kysyin Jaelta.
"Arielista, mähän jo eilen sanoin", mies tuhahti.
"Tarkoitan heidän nimiään."

"Ai."

"He olivat vanhoja ystäviäni, siis Jeremiah ja Tom. Col on taas... exäni. Joo joo, mä olen homo, sä arvasit, plaa plaa, we been knew", Jae alkoi palpattaa.