𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᶠᵒʳᵗʸ

Hörpin kahviani ja katsoin vierestä, kun Noen etsi ruokaa jääkaapistaan. Se oli aika tyhjä.

"Meidän täytyy käydä kaupassa", hän totesi.

Nyöhhäsin pienesti ja join kahvini loppuun.

"Ehkä me voitaisiin hakea mun vaatteet vihdoin? En voi lainata sun vaatteita ikuisuutta", muistutin.

"Joo... mua ei kyllä haittaa, kun käytät vaatteitani", Noen paljasti, lähettäen minulle ujon hymyn. Pursotin huuliani pienesti.

"Haetaan ne silti. Kuinka kauan siitä on ollut, kun viimeksi kävin asunnollani?" Mietiskelin.

"Pari kuukautta ainakin", Noen kohautti harteitaan ja joi nopeasti oman kahvinsa.

Laitoimme kenkämme ja takkimme päällemme. Sitten lähdimme kohti vanhaa asuntoani.

Hissiä ei oltu vieläkään korjattu, joten jouduimme kiivetä portaat ylös. Ovi oli kiinni, mutta ei lukossa. Noen varoitti minua näystä ennen kuin avasi minulle oven, päästäen minut sisään.

Näky oli hirveä, mutta ei yllättävä.

Keittiön kaapit ja lokerot oli revitty irti, slhva oli riekaleilla ja pari ikkunaa olivat rikki. Verhot oli revitty maahan.

Astuin huoneeseeni ja näin vaatekaapin olevan auki. Nappasin laukkuni ja aloin sulloa lempivaatteitani sen sisään. Heitin repun selkääni ja astelin takaisin eteiseen Noenin luokse.

"Ei se haittaa. Ei se koskaan tuntunutkaan kodilta", totesin.

Noen päästi minut ulos asunnosta ennen itseään ja nopeasti pudisti repustani pölyn. Astuimme kadulle ja lähdimme kävelemään kohti kauppaa.

Noen nappasi itselleen ostoskärryt ja aloimme kävellä ympäri kauppaa. Aina kun näimme jotain hyvää ruokaa, heitimme sen kärryyn.
Haimme jäätelöaltaista jäätelöt ja suuntasimme sitten kassalle.

Hymyilimme lyhyt hiuksiselle kassanaiselle, joka näytti tuotteet lukimelle. Kun Noen etsi korttiaan lompakostaan, katsoin naiseen. Hän kohotti nopeasti kulmiaan minulle ja en tiennyt mitä tehdä joten hymyilin kiusaantuneesti.

"Näytätte hyvältä parilta", nainen totesi ja naamani kuumeni.

"Anteeksi, emme ole... pari", kerroin hänelle nolona, mutisten lopun. Noen ei edes näyttänyt huomaavan, mitä nainen sanoi ja maksoi ostoksemme. Sulloimme hiljaisuudessa ostokset kasseihin. Vilkaisin myyjään, joka vinkkasi minulle. Hymyilin hänelle pienesti ennen kuin lähdimme.

Kannoimme kasseja ja reppuani hetken, kunnes päätimme ottaa tauon. Menimme puistoon ja laskimme kamppeet maahan, sekä nappasimme kassista jäätelömme.

Avasin jäätelökuoren ja vedin jäätelötikun ulos, hymyillen suklaapeitteelle. Noen nappasi jäätelökuoren ja hymyili.

"Vien ne roskikseen."

Katsoin kuinka hän nousi ylös ja asteli pitkin harppauksin roskikselle, tiputtaen roskat sisään. Sitten hän taas tuli luokseni ja istui alas.

Söimme jäätelöjämme ja katsoimme ala-aste luokkaa, joka oli pysähtynyt leikkimään puiston nurmikolle jotain.

"He ovat söpöjä", totesin ja näin Noenin nyökkäävän sivusilmällä.

Vedin reppuni selkääni ja otin toiseen käteeni kassin. Lähdimme taas kävelemään kohti Noenin asuntoa. Samalla nuolin jäätelöäni, rakastaen makua.

Sitten näin kauempana tiellä Lilacin. Hän oli tulossa meitä vastaan. Hän oli se Psychon jäsen, johon tutustuin pienesti. Uskoin, että Maniacin ja Psychon välit olivat parantuneet, joten moikkasin tyttöä, kun hän oli lähempänä.