𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ˢᵉᵛᵉⁿ

Koska puhelimeni oli rikki, heräsin myöhässä.

Hyppäsin ylös, vedin vaatteeni nopeasti päälleni ja pesin hampaani, sekä heitin vettä naamalleni. Juoksin ulos asunnosta. Ei minulla edes ollut ruokaa, jota syödä.

Juoksin katua pitkin kohti koulua. Pysähdyin pienellä kioskilla ja ostin suolakeksejä. Avasin pääovet ja näin, että käytävät olivat tyhjät. Tunnit olivat alkaneet kaksikymmentä minuuttia sitten. Astelin auditorion ovelle ja koputin. Suin hiuksiani paremmaksi ja suoristin vaatteeni.

"Hei? Ai, Jae, oletan? Peremmälle vain. Koska tämä on ensimmäinen viikko, päästän sinut vähällä", miesopettaja totesi ja avasi oven ammolleen. Astuin luokkaan hengästyneenä ja astelin portaat ylös yhdelle melko tyhjälle riville.

Istuin alas ja otin tarvittavat laitteet esille.

"Hei, Jae", kuului kuiskaus vasemmalta. Vilkaisin vasemmalle ja murahdin ärtyneenä nähdessäni Noenin.

Pyöräytin silmiäni. Miksi me olimme niin monella samalla tunnilla?

"Istu mun viereen, jooko? Lisa ei ole tällä tunnilla ja mä olen yksinäinen", hän valitti. Nyökkäsin pienesti ja istuin hänen viereensä. Eli se siilitukkainen nainen oli Lisa.

Noen oli outo. Hän ensin halusi hakata minut ja nyt halusi istua vieressäni.

Huokaisin hiljaa ja nojasin käsiini. Yritin kuunnella opettajaa.

"Joten, mä mietin, ett-"
"Shh, Noen. Mä yritän keskittyä."

Noen nosti kulmiaan ylös ja katsoi sitten muualle, huokaisten sekä nyökäten. Hän nojasi tuolinsa selkänojaan ja näin sivusilmällä kuinka hän painoi kielensä poskeansa vasten.

"Mutta ethän sä ikinä keski-"
"Ei, shh, ole hiljaa."

Hän huokaisi turhautuneena.

Tunsin käden kiertyvän olkapääni ympärille.

"Entä jos-"
"Se siitä", totesin ja nousin ylös. Menin viiden tuolin päähän Noenista ja istuin alas. Noen hengähti huvittuneena.

"Tunnin jälkeen", suhahdin hiljaa. Huomasin oppilaiden katsovan meihin ärtyneinä. Me häiritsimme heitä.

Tunnin loputtua olin nousemassa ylös, mutta Noen työnsi minut alas istumaan.
Hän painoi rintansa selkääni vasten ja asetti kätensä pöydälle, laittaen minut ansaan.

"Haluatko sä jäseneksi mun jengiin?" Tunsin Noenin hengityksen korvallani ja kaulallani. Kysymys yllätti minut.

Käännyin katsomaan häneen.

"Mä luulin et mä olin vakooja?" kysyin huvittuneena ja Noen pyöräytti silmiään.
"Hah hah, todella hauskaa."

"Miksi sä mut sinne haluaisit?" Kysyin ihmeissäni.
"Koska... se on sun parhaaksi ja me tarvitaan sut sinne."

Räpäytin silmiäni pari kertaa.

"Mikä sun mafian nimi on?"
"Maniac."

Se oli se. Se oli se yksi mafia, minkä kokonaan unohdin. Kun olin ollut Arielissa, ystäväni olivat puhuneet kuinka suuri mafia Maniac oli ja kuinka paljon heillä oli valtaa. Se oli yksi maailman suurimmista mafioista.

"MANIAC?" kysyin epäuskoisena ja hämmästyneenä, "Sä huijaat mua, vai mitä?"

"Ei. Miksi mä niin tekisin? Sä kuulit oikein, Maniac. Joten mitä sä sanot? Tää saattaa olla sun viimeinen mahdollisuus. Sun pitää vaan tulla testeihin ja me katotaan, jos oot hyvä ja sitten voit tulla jäseneksi", Noen selitti.

Silmäni suurenivat.

Olin sanaton.

"Voinko... voinko mä miettiä asiaa?" Kysyin häneltä ja tunsin itseni pieneksi.

Noen virnisti minulle ja nyökkäsi.

"Kiva. Toivottavasti päätät tulla", hän tokaisi ja nappasi reppunsa, lähti pois luokasta.

En tiennyt mitä tehdä. Olisi hienoa olla Maniacin jäsen ja saisin suojelua jengiltä. Mutta mafia oli kuitenkin niin suuri. Minkälaisia keikkoja he tekivät? Minkälaiset säännöt heillä olivat? Mikä Maniac oikeastaan oli?

Painoin pääni käsiini turhautuneena.

Päätös oli vaikea, mutta tiesin, että halusin Maniaciin. En ollut koskaan ennen ajatellut asiaa, sillä mahdollisuudet sen tapahtumiseen olivat pienet. Mutta nyt kun oli mahdollisuus, pitäisihän se mahdollisuus käyttää. Kuka tiesi, ehkä minusta tulisi Maniacin uusi jäsen.

Vai pitäisikö minun kysyä Noenilta enemmän Maniacista?

Astuin ruokalaan ja katselin ympärilleni. Näin Noenin pöydässä sen Lisan, kanssa. Ostin itselleni kanasalaatin ja kahvin. Katselin ympärilleni turhautuneena ja etsin pöytää, johon istua.

Näin Lilacin yhdessä pöydässä ja hän vilkutti minulle. Lähdin kävelemään hänen luokseen, sillä en tiennyt kenen muunkaan viereen istuisin. Kuitenkin joku nappasi kiinni ranteestani lujaa.

Katsoin alas ja näin Noenin.

"Syö kanssamme tänään", Noen pyysi ja taputti viereistään tuolia. Vilkaisin Lilaciin. Hän näytti pettyneeltä. Lähetin hänelle pahoittelevan katseen ja istuin epävarmasti Noenin viereen.

"Öh, hei", mutisin.

"Hei. Sä olet varmaan se Jae mistä kaikki, varsinkin Noen, ovat puhuneet. Mä olen Lisa", nainen kertoi hymyillen. Kättelimme nopeasti.

"Ketkä kaikki?"

"Maniac X:n jäsenet. Lucas osaa kuljettaa juoruja melko nopeasti", Lisa nauroi.

"Öh, X?" Kysyin ihmeissäni.

"Ah, en edes selittänyt sinulle mitään. Maniac on siis koko mafian nimi. Maniac on jaettu alaryhmiin, meidän jengin nimi on Maniac X. Päämajoja on kahdeksan, ympäri maailmaa ja jäseniä Maniacissa on lähes 2000. X:ssä on taas jäseniä noin viisikymmentä", Noen selitti hiljaiseen sävyyn.

Nyökkäsin pienesti ja söin salaattiani vähän. Minulla ei enää ollut nälkä.

"Tarviitsä vielä lisää miettimisaikaa vai onko sulla jo vastaus mun tarjoukseen?" Noen kysyi odottavasti. Kohautin olkiani ja hän tuhahti.

"Haluatko sä edes enää olla näissä asioissa tekemisissä?" Lisa kysyi vakavasti minulta.

"No, joo. Ei mulla oikeastaan muutakaan tulevaisuutta ole ja mä nautin keikoista ja adrenaliini tuntuu hyvältä", vastasin totuudenmukaisesti.

"No mikä sun päätöksessä kestää? Sä haluat työpaikan ja meillä on sulle täydellinen sellainen. Maailman täydellisin, oikeastaan. Kaikki haluavat olla osa Maniacia", Noen kertoi varmasti.

"No kyllä mä mietin jo asiaa, hetken. Sähän puhuit mulle asiasta vain joku kymmenen minuuttia sitten. Oikeastaan mun päätös oli aika nopea."

"No mikä sun päätös on?"

"Mä haluan kokeilla niissä testeissä."