𝓗𝓲𝓻𝓪𝓮𝓽𝓱

ᵗʰⁱʳᵗʸˢᵉᵛᵉⁿ

Oli uudenvuodenaatto.

Paljon New Yorkin päämajan Maniac-jäseniä oli kerääntynyt kerrostalon katolle. Katolle oli laitettu pöytiä täynnä herkkuja ja juomia, sekä sohvia ja oleskelualueita. Kattoa ympäröivät kaiteet oli koristeltu jouluvaloilla ja ne valaisivat katon kivasti.

Minä ja Noen istuimme jakkaroille, jotka olivat katon reunalla.
Näimme kuinka katon ovi avautui ja katolle astui lisää ihmisiä. Mukana katolle astui Johnny, jonka käsi oli Tenin ympärillä.

Oli jo aikakin, kun he menivät yhteen. He olivat alusta asti tykänneet toisistaan ja sen huomasi helposti. Nyt he olivat vihdoin poikaystäviä.

Mutta se johti siihen, että Johnny vietti meidän kanssamme vähemmän aikaa ja oli enemmän Tenin kanssa.

Katsoin katon keskellä olevalle sohvatungokselle. Keskellä istuivat Mark ja Jae. He juttelivat muiden jäsenien kanssa, joita en edes tiennyt. He olivat sosiaalisia.

Huomasin myös Noenin tuijottavan sohville. Hän katsoi tappavasti miestä, joka kiersi kätensä Jaen ympärille ja sanoi jotain, jonka takia Jae nauroi hilpeästi.

Sitten huomasin jonkun toisen miehen istuvan Markin viereen. Minua alkoi heti ärsyttää, kun mies katsoi Markia niillä kiinnostuneilla silmillä.

"Lucas?" Noen kysyi.

"Mitä?" Kysyin matalasti, katse Markissa tiukasti.

"Tykkäätkö sä Markista?"

"Miksi sä niin luulet? Me ollaan vain parhaita kavereita?" Sanoin epäuskoisena Noenille, joka kikatti.

"Mutta aina kun joku puhuu Markille, sä tapat heidät katseillasi", Noen huomautti.

"Se johtuu siitä, mitä viimeksi tapahtui, kun Mark meni ulos miehen kanssa ketä ei edes tuntenut ollenkaan", mutisin synkästi muistaessani Ryanin. Annoin itselleni myös ylävitosen, sillä tämä oli täydellinen selitys käytökselleni.

"Mitä? Mitä tapahtui?" Noen kysyi yllättyneenä.

Unohdin, että Noen ei edes tiennyt asiasta.

Mietin hetken pitäisikö minun kertoa hänelle. Päätin kertoa.

"Se mies melkein raiskasi Markin. Mä tulin onneksi ajoissa ja hakkasin sen", selitin ja Noen henkäisi.

"Miksette kertoneet mulle?"

"Se ei ole asia mitä Mark mielellään huutelisi ympäriinsä", tokaisin. "Entä sä? Sä myös mulkaiset miehiä jotka puhuu Jaelle?"

Noenin silmät laajenivat ja hän availi suutaan kalamaisesti. "M-mä en... okei, ehkä mä tykkään hänestä vähän, vain vähän", Noen pyöräytti silmiään ja katsoi pois nolona.

"Ei ole noloa myöntää tykkäävänsä jostakin ihmisestä. Meille on tunteita", sanoin Noenille viisaasti.

"Mikset sitten kuuntele omaa sydäntäsi? Sä olet tekopyhä", Noen laukoi suutaan. Silmäni suurenivat.

"Mitä sä tarkoitat?"
"Sä tykkäät Markista, muttet anna itsesi ymmärtää sitä. Sä sanot itsellesi, että te olette parhaita kavereita, mutta mä näytän ymmärtävän sun sydäntä paremmin kuin sä."

Katsoin maahan mietteissäni.

"En mä tiedä..."

"Yritä miettiä asia läpi. Sä et halua olla myöhässä ja huomata tunteitas vasta silloin, kun Markilla on jo joku", Noen tokaisi.

Sydämeeni sattui, kun ajattelin Markia naimisissa jonkun kanssa. Suutelevan häntä, rakastavan häntä, halaavan häntä. Minulle tuli kauhea olo, kun ajattelin Markin hankkivan lapsen jonkun kanssa ja olevan sängyssä jonkun kanssa.

En tiennyt miksi, mutta en halunnut hänen olevan kenenkään muun kanssa, kuin minun.

Ehkä Noen oli oikeassa. Ehkä minä ajattelin näin, koska minä halusin olla se, joka Markia suutelee, halaa, rakastaa, rakastelee, menee hänen kanssaan naimisiin ja adoptoi hänen kanssaan lapsen.

Sitten päähäni nousi mielikuva.

Minä ja Mark halaamme toisiamme sängyssä ja pieni, nuori, söpö poikalapsi hyppää päällemme kikattaen. Mark on väsynyt viime yöltä, joten hänen sijastaan minä halaan poikaamme.
Lähden tekemään aamupalaa ja tuon Markille sänkyyn aamupalaa, sekä annan hänelle märän suudelman. Ja ihailen hänen kaulallaan sijaitsevia merkkejä viime illalta, jotka tarkoittavat, että hän on vain ja ainoastaan minun.

Jos tuo olisi todellisuutta, olisin maailman onnekkain ihminen.

Ja silloin ymmärsin, että minä rakastin Markia.

Näin kuvaruudulla kellon, joka näytti kuinka monta sekuntia uuteen vuoteen oli.

Voisin tehdä tästä täydellistä.

Kymmenen.

Nousin ylös.

Yhdeksän.

Kävelin kohti Markia.

Kahdeksan.

Saavuin hänen luokseen.

Seitsemän.

Vedin hänet pystyyn hänen kädestään.

Kuusi.

Vein hänet kauemmas porukasta.

Viisi.

Katsoin häntä silmiin ja tunsin itseni lumoutuvan hänen suuriin, koiranpentumaisiin silmiin.

Neljä.

Otin nokkelasti hänen niskastaan kiinni hellästi.

Kolme.

Näin Markin silmien laajenevan ja huulten raottuvan.

Kaksi.

Nuolaisin huuliani ja vedin häntä itseäni kohti.

Yksi.

Virnistin hänelle ja tunsin sydämeni pamppailevan.

Ilotulitusten pauke alkoi ja vuosi vaihtui.

Painoin huuleni hellästi Markin omia vasten.

Ja rakastin, mitä tunsin sillä hetkellä.

Mark kietoi kätensä kaulani ympärille ja suuteli minua halukkaammin, epätoivoisena jopa.

Hymyilin hänen huuliaan vasten.

"Mark, mä rakastan sua. Vaikka ymmärsin sen myöhässä, mä ymmärrän nyt."

"Mäkin rakastan sua, Lucas."