Niiden Katseet On Myrkkyä

~ Seitsemäntoista ~

                                         Sohvi

Mun koko viikko oli mennyt siihen, että odotin viikonloppua. Välillä musta kyllä tuntui, että aika vittuili mulle. Päivät kuluivat niin hitaasti. Vaikka mä jouduinkin odottamaan, se palkittiin. Hymysuin mä kävelin Hannan kanssa perjantai-iltana jäähallista ulos. 

"Vihdoin perjantai", huokaisin tyytyväisesti paiskaten molemmat käteni yhteen. Hanna virnisteli vieressäni.

"No joo. Tekee ihan hyvää", se myötäili. Me hypättiin pienen mopoauton kyytiin. Ilmakin oli kerrankin ihan siedettävä, eikä tarvinnut pelätä, että rakas menopelini juuttuisi johonkin loskaan kiinni.

Me ei jaksettu käydä kaupassa, joten tyydyttiin sitten pakastimen jämiin. Levitin jäisen kuoren peittämiä ranskalaisia leivinpaperin päälle.

"Oho nää nugetit on mennyt joku viikko sitten vanhaks. Miten me onnistuttiin tässä?" Hanna virnisteli ja asetteli nyt niitä ranskalaisten joukkoon.

"Ehkä se kertoo, että ollaan oltu reippaita ja käyty kaupassa", kohotin kulmiani huvittunut ilme kasvoillani.

"Hyviä pointteja", tyttö mutisi katse keskittyneenä kartonkipakkaukseen.

Kasasin gourmet ruokani lautaselle ja istahdin pöydän ääreen Hannaa vastapäätä.

"Arto tulee huomenna tänne yöks. Eikös se Wilhelmiinakin tule?" tyttö nosti katseen lautaselta muhun.

"Näinhän se on", nyökyttelin.

"Mitä teidän välillä niinkun on? Mä en oikeen oo pysynyt perässä", tämä kysyi. Pyöritin ranskalaista ketsupissa mietteliäänä. Olinko mäkään täysin varma?

"Musta tuntuu, että meidän välillä on vähän kaikkea. Sen takia mä Wilhun pyysinkin tänne, jos saataisiin asiat selväksi. Se on aika epävarma, mutta mä ymmärrän kyllä", selitin katse ikkunassa. Tuuli sai puut pieneen liikkeeseen.

"Mä en tunne Wilhelmiinaa juurikaan, mutta yritä pitää siitä kiinni. Musta tuntuu, että se ihminen voisi olla sulle hyväksi", Hanna kehotti. Tämän kasvoilla oli rohkaiseva hymy.

"Niinhän mä yritänkin. Se on tosi uniikki", huokaisin ihastuneena. Mä en välillä kestänyt, miten se tyttö sai mut niin korniksi.

"Ihanaa, meidän Sohvi on rakastanut", Hanna leperteli silmiä räpytellen. Vastasin tämän katseeseen näyttämällä kieltä.

"Paraskin puhuja. Olit ihan samanlainen, kun tapasit Arton", huomautin kulmat koholla.

"En myönnä mitään", tyttö pyöritteli silmiään.

Mä olin vähän levoton koko illan. Mä yritin katsoa telkkaria Hannan kanssa, mutta ajatukset harhailivat silti. Ehkä muakin taisi vähän jännittää huominen. Eniten se, mitä Wilhu ajattelee. Meistä. Vai onko loppujen lopuksi mitään meitä? Mä halusin niin kovasti pitää kiinni siitä, mutta en mä voinut vaikuttaa siihen, oliko Wilhu valmis tähän kaikkeen.

Mun syvällisen pohdinnan keskeytti tyyny suoraan päin naamaa. Hätkähdin ympärilleni. Hanna naureskeli sohvan toisella puolella.

"Mitä sä oikeen mietit? Ei oo tyypillistä Sohvia olla noin kauaa kommentoimatta tosi-tv hömppää", tyttö totesi huvittuneena.

"Hei, mulla on kuules nyt isoja asioita edessä. Edes tosi-tv ei voi häiritä mua", tuhahdin dramaattisesti.

"Sitä Wilhelmiinaako sä mietit?" se kysyi. Nyökkäsin vain.

"Voi Sohvi rakas, mä oon aika varma, ettei sun tarvii olla huolissaan. Jos maailma haluaa teidät yhteen, niin sitten se haluaa", Hanna jatkoi. Käänsin katseeni tähän.

"Ehkä sä oot oikeessa. Eihän kukaan voi vastustaa mun viehätysvoimaa", totesin vitsikkäästi. Tyttö heitti vielä toisen sohvatyynyn mua päin.

"Hölmö", Hanna virnisteli.

"Mäkin sua", lähetin tälle lentosuukon.

Me katsottiin lopulta telkkaria aamuyöhön asti. Päädyttiin jopa katsomaan ja arvostelemaan ostos televisiota. Jossain kohtaa järki kuitenkin pakotti meidät nukkumaan. Olihan meillä sentään treenit heti aamulla.

Toivotin Hannalle hyvät yöt ja hyppäsin sitten sängylleni. Hautauduin lämpimän peiton alle. Vilkaisin vielä puhelinta, jonka ruudulla komeili vain yksi ilmoitus. Se oli viesti Wilhulta, joka oli lähetetty jo ennen kahtatoista.

Wilhu:
Ilmottele sitten huomisen aikatauluja, kun tiedät niistä paremmin. Hyvää yötä! :)

Musta tuntui, että mun sydän suli siihen paikkaan. En ollut nähnyt viestiä aikasemmin, mutta se oli todella suloinen. Vastasin tälle myös hyvät yöt. Laskin puhelimen pöydälle, piti yrittää nukkua. Vaikka olihan se nyt vaikeaa Wilhun viestin takia.

~
Hei taas! :) Tästä luvusta tuli nyt aika lyhkänen, mutta tällainen lepponen luku tähän väliin. En tajua, miten kohta on jo kesäkuu! Tää tarina täyttää kohta jo vuosia :O Musta tuntuu, että oisin alottanut tän kirjoittamisen vasta ihan äskettäin. Kiitos teille taas ihanista kommenteista! Ootte ihania! <3