Niiden Katseet On Myrkkyä

~ Kolmekymmentäseitsemän ~

                                        Sohvi

Wilhelmiina seisoi talonsa edustalla jalkoja heilutellen ja kasvot kaulaliinalla piilotettuina. Muuten oli mukavan keväinen keli, mutta tuuli vei kaiken lämmön mukanaan. Runnoin tytön repun Arton auton takakonttiin. Oli ihme, että se meni edes kiinni. Kun molemmilla oli turvavyöt kiinni, alkoi meidän neljän päivän mökkireissu.

Vajaat puolitoista tuntia oli kulunut ja Arto pysäytti auton metsätielle, joka oli puiden sekä kasvien suojassa. Kukaan ei ollut innokas kantamaan tavaroita kahteen kertaan, joten loppujen lopuksi Artolle ja mulle päätyi pinot laukkuja ja kasseja. Puiden lomasta avautui avonainen piha, jonka kevät oli kukoistanut. Tontti koostui isommasta rakennuksesta, huussista, sekä pienestä aittarakennuksesta. Hieman kauempana oli portaat, joita pitkin pääsi saunalle sekä laiturille. Hanna astui muutaman portaan tuvan ovelle ja avasi vanhan puuoven taskusta kaivamallaan avaimella.

Tupa oli kotoisa ja perinteisen mökkimäinen. Jätin kauppakassit jääkaapin eteen ja lähdin oitis urkkimaan paikkoja.

"Täällä on tosiaan vain yksi makuuhuone, niin voitte nukkua aitassa. Sinne täytyy vaan muistaa laittaa patteri päälle, ettette jäädy sinne", Hanna kertoi, kun alkoi lapomaan tavaraa jääkaappiin.

"Mä kyllä lämmitän Wilhua tarpeen tullen", virnistin ja kaappasin tytön syleilyyn. Hannan pyöritteli vain silmiään jutuilleni.

"Saunankin voisi laittaa päälle pian. Sillä kestää kuitenkin", Hanna totesi katsellen mua ja Artoa.

"Te varmaankin voitte hoitaa sen. Puita tosin pitää varmaan hakata, mutta se varmaan hoituu", tyttö jatkoi monologiaan. Vaihdoimme katseita Arton kanssa virnistellen.

"Tahdotko Wilhelmiina auttaa mua laittamaan ruokaa?" Hanna kysyi ja hymyili tälle.

"Joo tottakai", pellavapää vastasi.

"Wilhu on ihan masterchef, joten siihen kannattaa luottaa keittiössä", virnistin.

"Noniin hus nyt", Hanna tuhahti. Arto nappasi kaksi oluttölkkiä ja heilutteli niitä mulle.

"Matkaeväät", poika naurahti ja nyökkäilin tyytyväisesti. Eteisessä oli valmiiksi jo paljon kenkiä, ties kenen Hannan serkun kaiman ne olivatkaan. Mutta päädyin mustiin tyylikkäisiin crocseihin, jotka olivat hieman isot mulle. Arto ojensi toisen tölkeistä mulle, jonka sihautin auki.

"Kippis eeppiselle mökkiviikonlopulle", poika totesi ja kolautimme tölkit yhteen.

Punertava valo hehkui kiukaan luukun pienen ikkunan läpi hämärään saunaan. Liekki roihusi mukavasti ja annoimme Arton kanssa toisillemme ylävitoset.

Palasimme tupaan, josta leijaili herkullinen tuoksu jo eteiseen asti. Wilhelmiina kattoi pöytää samalla, kun Hanna nosti pellin uunista.

"Super hyvä tuoksu", huudahdin. Huomasin mun nälän tilanteen, kun katselin pellin päällä olevia lihapullia.

"Tosiaan siitä vaan ottamaan perunaa ja lihapullia. Mitä kaikki juo?" Hanna kyseli.

"Eiköhän me ainakin Sohvin kanssa oteta ruokaoluet", Arto totesi päättäväisesti.

Me kaikki oltiin asetuttu pöydän ääreen ja lautaset olivat pullollaan ruokaa. Aterimien kilinä kaikui ympäri avaraa huonetta, jonka äänimaailman liittyi myös radiosta soiva musiikki.

"Haluatteko mennä ensin saunaan? Tai siis oletan, että mennään erikseen", Hanna kysyi. Vilkaisin Wilhelmiinaan, joka laski katseensa lautaselle. Tämä vaikutti hieman epävarmalta. Kosketin jalallani tuon jalkaa, mutta mun täytyi ottaa asia puheeksi myöhemmin.