My Sun

30. uusi alku

Loma päivä: 1

Aava

Mitäs tässä nyt tehdään kun tommi näki minun ja Joonaksen suudelman? Näin kuinka Tommi lähti kyynel poskella pois paikalta nähdessään tämän synnin minun ja Joonaksen välillä. Tyhmä kun olen.

"En voi tehä tälleen" Sanon ja yritän päästä pois paikalta mutta Joonas ei ilmeisesti tahdo päästää irti. "Annetaan Tommin olla rauhassa okei?" Joonas sanoo päästäen sitten irti minusta. Ihme että tuo päästi irti, luulisi jo että hän olisi riisumassa minulta paitaa kuuluisan nähtävyyden edessä. Jos se olisi tapahtunut niin me olisimme olleet se suuri nähtävyys. Minua vitutti tällä hetkellä kaikki, miten Saatoin tehdä Tommille näin? En voi mennä suutelemaan tämän parasta kaveria, joka kuukausi sitten yritti raiskata minut kateuden vallassa. Joonas oli niin kateellinen Tommille minusta ja nyt palkitsen hänet suutelemalla häntä? Ei käy, Tää ei vaan käy!

"Joonas, ei haluu sulta kosketuksia" Sanon ja lähden kävelemään hotellista pois päin kun tuo jää katsomaan minua suu ammollaan.

"Väärä suunta!" Tuo huudahtaa. Eikö tuo tosiaan ymmärrä, että haluan olla yksin?

Juoksen joonaksesta poispäin jonnekki tuntemattomaan kunnes pysähdyn tasoittamaan hengitystäni. En ole kulkenut kun vain kilometrin. Näen vain ympärilläni miten katuvalot heijastuivat kerrostaloihin, miten puiden lehdet keinuvat tuulen mukana, miten näen komean miehen edessä- hetkinen? Tommi?! Mitä vittua se tekee täällä? Hän lähti muistaakseni hotellille päin?

Kävelen varovasti tuon ohi jolloin tiputan muutaman kyyneleen miettiessä samalla hyviä muistoja, mitä tämän kahden kuukauden aikana on tapahtunut.

"Aava" tuo sanahtaa kun kävelen pojan ohitse. Romahdan maahan ja alan itkemään.

"En pysty tähän enään!" Huudahdan jolloin purskahdan entistä kovempaan itkuun. En halua olla itsetuhoinen joten yritän tässä tilanteessa hillitä itseäni etten alkaisi lyömään omaa naamaa tai raapimaan päänahkaa hermopäissäni.

Tommi juoksee luokseni jaistuu viereeni. Miksi olemme tässä? Keskellä Pariisin katuja. "Tuu mennään" tuo sanoo ja nostaa minut ylös.

Olemme kävelleet aivan hiljaa hotellille päin. Ei minkäänlaista ääntä kuulu kummastakaan, hyvä että edes hengitimme. "ja sie tuut minun huoneeseen samantien." Tuo käskee yhtäkkiä ja säikähdän hieman jolloin poika luo pahoittelevan katseen minuun.

Menimme Tommin ja Nikon huoneeseen ja ensimmäinen asia mitä näen kun menen huoneeseen niin on se että tämä blind channelin ruskeatukkainen solisti makaa sängyllä katsomassa puhelimestaan jotain. Sängyllä makaava mies katsoo minua hämmentyneenä. Sitten hän siirtää katseensa takanani olevaan rumpaliin nimeltä Tommi.

"Mikä homma" Niko luo meihin kysyvän katseen kun taas Tommi alkaa ottamaan takkiaan pois vastaamatta Nikon kysymykseen. "Niko mee pois" Tommi sanoo rauhallisella äänensävyllä tuolle, joka tekee sitten työtäkäskettyään ja poistuu huoneesta ongelmitta. No sehän tapahtui äkkiä.
Huoneessa on jäljellä enään mie ja Tommi.

"Aava, en pysty tähän. En voi kattoo ko suutelet jotain toista miestä heti eromme jälkeen. Aava mä rakastan sua! Mä tiedän että ollaan tunnettu vain pyöristettynä kaksi kuukautta, mutta mua ei jaksa kiinnostaa se että ollaan edetty liian nopeaa. Rakkaus on rakkautta, ja sä oot mun oma aurinko. Aava pliis, voidaanko olla yhessä? En kestä enään yhtäkään sekuntia ilman sua." Tommi selittää melkein kokonaisen romaanin. Hetkinen? Sanoiko hän rakastavansa minua? Mutta- se vasta näki kun minä ja Joonas suudeltiin? Mikä juttu..?

En sano mitään vaan syöksyn suutelemaan tuota. Tämä on täydellistä, miten olen ansainnut elämän Tommin kanssa.

"Oon sun tukenas aina" Tommi sanoo ja halaa minua tiukemmin.

____

MENKÄÄ LUKEMAAN MUN UUTTA TARINAA NYT.