47. ongelma

165 9 7
                                    

Aava

Juoksen käytävään keittiöveitsen kanssa ja asetan sen ranteeni päälle samalla katsoen Joonaksen asuntoon sisään.

Tommi kävelee pienillä askelilla kädet edessään sen merkiksi että minun pitäisi lopettaa. En piittaa tuosta vaan vedän toisen ranteeni auki tuon nähdessään koko prosessin kun vedän vielä toisen viillon samaan ranteeseen.

"Tom-mi, mä-mä petin sua, e-en sais elää enää" sanoin änkyttäen tuon syöksyessä halaamaan minua kun kaadun lattialle itkemään. "Joel, sideharsot ja puhdistus aineet tänne samantien!" Poika huutaa pitäen minua sylissään.

"Vittu emmä löydä täält lääkekaapist niitä!" Joel huutaa. Eikö Joonas voisi auttaa? "Saatanan tampio ota se koko kaappi tänne vittu" Tommi huutaa Joelille jonka jälkeen vessasta kuuluu kolinaa. "Tää seinä lähtee irti vitun vähä-älynen paskakasa!" Joel huutaa.

Näen Joonaksen tulevan luokseni kaiken maailman sideharsojen ja puhdistus aineiden kanssa.

"Ja sie, sie et koske Aavaan." Tommi sanoo Joonakselle. Mitä helvettiä? Kai Joonas nyt auttaa saa.

"Vittu tommi! Sie näköjään haluat että mie kuolen tähän näin?! Ai et halua vai? No anna Joonaksen sitte auttaa!" Huudan miehelleni jonka johdosta tämä katsoo minua nyt kuin jotain mielisairaalasta karannutta huumehörhöä.

"Ehkä mie soitan suoraan ambulanssin ettet menetä liikaa verta" Tommi sanoo rauhallisesti ja kaivaa puhelimensa takin taskusta. "Joel oo täs Aavan kaa, meen pihalle soittaan" Tommi sanoo ja painaa pusun poskelleni.

~

"Välillä mä vaan mietin et mikä sun ongelmas on!" Tommi huutaa minulle pää punaisena kun minä itken täyttä kurkkua. Ollaan just päästy sairaalasta, sain tikit käteeni. "Mä pyysin jo anteeks!" Huudahdan tuolle ja se taisi olla virhe.

Tuo ottaa kipeästä ranteestani kiinni ajatuksissaan ja raivopäissään jolloin vinkaisen kivusta.

"Sori ei mun ollu tarkoitus satuttaa sua" tuo sanoo. Juoksen makuuhuoneesemme ja hautaan itteni sänkyyn. En tiedä mitä pitäisi tehdä, mua pelottaa iha huolel tuo koko mies.

"No kohta sun ei tarvikkaan kestää mua! Sit ku oon pois, niin sulla ei ole enää ketään sun edes jolla on ongelma!!" Huudan niin kovaa että tuo taisi kuulla sen sillä kuulen askelia portaikosta.

"Aava, ei mun ollu tarkoitus satuttaa sua ihan oikeasti, mua stressaa enkä haluu menettää sua" tuo sanoo ja istuu sängyn reunalle.

"Lähe pois!" Huudan tuolle jolloin tuo nousee sängyltä ja lähtee huoneestani ovet paukkuen. Hienoa.

_____

Anteeks tällai lyhyt luku mutta oli pakko julkaista jotain.

My Sun Tahanan ng mga kuwento. Tumuklas ngayon