35. haluan pois

182 13 12
                                    

Aava

"Onko täällä joku?" Kuulen tutun miehen sanovan. Sydämeni hyppää kurkkuun asti. Luulin että saisin olla yksin mutta ei sitten väkisin.

"Aava mitä vittua" Joonas kysyy katsoen minua silmät pyöreinä. Eikö saa edes välillä rauhaa..? Ja miksi Joonas? Joo tiedän meidän välit on sujut mutta en ole vieläkään päässyt yli siitä tapahtumasta joten en kaipaa tälläisiä juonen käännöksiä juuri nyt.

"Mitä sie hommaat täällä?" Kysyn joonakselta nousten sitten pölyisen pöydän päältä.

"Samaa vois kysyy sult" Joonas sanoo ja tarttuu ranteestani. Tuo aivonpuolikas paskakasa lähtee taluttamaan minua pitkin pölyisten käytävien halki kohti ulko-ovia.

"Pliis anna mun olla vittu rauhassa!" Huudahdan jonka jälkeen kiskaisen käteni tuon otteesta jolloin tuo käy aggressiiviseksi.

"Etkö sie vittu ymmärrä että oot ollu täällä peräti kolme tuntia?! Sie kuulemma sanoit Tommille että meet kotiin heti ku sun työt loppuu! No ei, täällä sitä vain pillitetään ilmoittamatta, etkö tajua että oltiin vitun huolissamme hä?!" Tuo jauhaa minulle täyttä paskaa huutaen, aivanko minua kiinnostaisi paskan vertaa. Tän päivän piti muutenkin olla mun loppu.

"Vittu aivan sama" töytäisen tuota samalla kävellen ohi. En kuitenkaan onnistu tässä väkivaltaisessa kävelyssäni ku joku päättää ottaa kiinni kädestäni.

"mikä helvetti sul on vikana tuossa pienessä pääkopassa?" Joonas huutaa minulle taas kuin viimeistä päivää elettäisiin.

"Ai miten niin" esitän tyhmää tuolle. En siis oikeasti edes tiedä mitä tuo tarkoittaa.

"Sie oot vältellyt meitä ainaki kuukauden, mistä tää johtuu" Joonas hellittää äänen sävyään. En tosiaan voi kertoa tuolle vaikka alunperin oli tarkoitus kertoa ongelmistani koko poppoolle.

"Oikeasti anna mun olla" Sanon tuolle ja laahistun lattialle itkemään. Taas sitä mennään..

"Aava?" Kuulen takaani tutun äänen. Onkohan se tommi? Voi kyllä. Vituttaako? Haha arvaa kaks kertaa..

"Löytykö se?" Kuulen lisää ääniä takaani. Vittu oli tullut sitten koko porukalla etsimään minua.

"Tiättekö, mä en jaksa tätä enää! Mä en haluu olla täs vitun maailmas yhtää kauempaa. Ainoo syy miks oon ollu elossa on Tommi ja te muut. Mulla ei oo serkkuja, muita kavereita, läheisiä eikä vanhempia ketkä olis mun tukena. Te ootte ainoat mutta musta tuntuu et oon pelkkä taakka teille!" Sanon ja pääsen juoksemaan poikien ohitse ulos.

Lähden juoksemaan syvälle metsää ilmeisesti Tommi perässäni. Tuo huutaa perääni ja juoksee niin nopeaa kuin vain jaloistaan pääsee. Tommi saa otteen minusta ja tämä halaa minua takaapäin. Laskeudumme kummatkin puuta vasten istumaanmaahan minä tämän sylissä.

Poika kiertää käden ympärilleni ja upottaa toisen käden hiuksiini. Olemme kummatkin ihan hengästyneenä niin siksi emme puhu mitään vaan tasataan ensin hengityksemme.

"Anteeks" nojaan tuon rintaan kun tuo silittää hiuksistani.

"Aava ei, älä sano mitään. Nouse ylös." Tuo käskee ja tehen työtä käskettyä. Olen vähän hämmentynyt.

"Käänny" tuo sanoo ja käännyn selkä tuota päin vikisemättä.

"Suotko minulle kunnian tulla vaimokseni?"

________

Haha

Keikkaan enään 4 päivää😎

My Sun Where stories live. Discover now