Aava
Seison alttarilla tulevan aviomieheni edessä. Pojan kirkkaan väriset silmät loistavat upeasti kirkon ikkunoista tulevan valon ansiosta.
Pian pappi saapuu paikalle ja pyytää vieraat istumaan jolloin he tottelevat kiltisti. Minun puoleltani häissäni ei nyt ole kauheasti ketään mutta Tommi puolelta on monia ihmisiä.
Pappi aloittaa vihkimisen.
"Jumalan edessä ja tämän seurakunnan läsnä ollessa kysyn sinulta, Tommi Lalli, tahdotko ottaa Aava Lehtisen aviovaimoksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?" Pappi kysyy jolloin alan hymyilemään.
"Tahdon", Tommi vastaa. Tunnen kuinka silmäni alkavat kostua.
"Noh, Aava Lehtinen, tahdotko ottaa Tommi lallin Aviomieheksesi, olla hänelle uskollinen hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?" Pappi kysyy minulta. Vastaan tähän myöntävästi ja huomaan kuinka Tommi alkaa valuttamaan kyyneliä. Pojan onnen kyyneleet jotka valuvat kilpaa pitkin Tommin kasvoja, ne tuovat minulle turvallisuuden tunteen. Voi että, tietääköhän tuo mies, kuinka paljon minä oikeasti rakastan häntä?
~
"Saatte suudella", pappi myöntää luvan. Tommi ottaa hellästi käsistäni kiinni ja yhdistää huulemme.
Suudelman jälkeen lähdemme kävelemään mieheni kanssa kirkon ulko-ovia kohti samalla vieraiden noustessa seisomaan.
Kehoni ei tunnu enään normaalilta, ihankuin menettäisin kontrollin omaan kehooni. En välitä tunteesta vaan kävelen Tommin kanssa ulos asti.
Ulos päästyämme, lähdemme kävelemään portaita alas mutta jalkani eivät enään pidä minua pystyssä. Laahistuin ja tommi ei saanut pidettyä minusta kiinni joten tipuin portaat alas.
Sitten kaikki pimeni.
Tommi
Katoin sinä hetkenä muualle kun Aava laahistui. Jostain syystä refleksini eivät toiminut joten tyttö vajoaa portaat alas. Olin niinsanotusti omissa maailmoissani.
Kapuan portaat alas ja menen tytön luokse. Tämän sydän sykki vielä ja hän hengitti jotenkin.
"Aava!?", kyykistyn tuon vierelle. Laitan käden poskelleen ja silitän tuota. "Hei rakas, vastaa mulle", yritän tavoittaa tyttöä mutta tuloksetta.
Soitan hätänumeroon ja selitän koko jutun luurin toisella puolella olevalle henkilölle.
Otan tytön syliin ja huomaan tuon tekevän jotain elon merkkejä. Huokaisen helpotuksesta ja silitän tuota poskesta edelleen.
"Sun ansiosta mä pääsin elämässäni näin pitkälle" tyttö sanoo hiljalla äänensävyllä. Nostan tuon syliini ja huomaan kuinka tuon silmät painuvat kiinni. "Aava ei!" Huudahdan ja alan itkemään. En ole koskaan itkenyt näin paljon.
"Tiesin rakastavani sinua jo silloin, kun tapasin sinut ensimmäistä kertaa. Oli kunnia tuntea sinut, ja olla sinun lähelläsi. Rakastan sinua.", kuiskasin vaimolleni kun hän veti viimeisen henkäyksensä sylissäni.
Vuosi tapahtuneen jälkeen.
Kävelen pitkin pimeitä ja kosteita katuja kukkakimppu kädessäni.
Pääsen vihdoin hautausmaan porteille. Vedän syvään henkeä ja astun tuonne luutarhaan. Kävelen haikeana vaimoni haudalle. Menen kyykkyyn ja asetan kukat varovasti tämän haudalle.
Olen vitun masentunut, niin vitun masentunut. Aavan kuoleminen pilasi elämäni täysin.
Lasken käteni tuon hautakiven päälle.
"Hyvää hääpäivää", kuiskasin hautakivelle.
______
Kiitos kirjan lukioille!
Tämä kirja on nyt päättynyt tähän.
Milloin haluatte että julkaisen toisen kirjan tästä kirjasta?
En osaa selittää mut joo tälle kirjalle on tulossa jatko-osa kirja että joo
kertokaa toki mielipide tästä kirjasta!!
![](https://img.wattpad.com/cover/284269389-288-k70531.jpg)
YOU ARE READING
My Sun
FanfictionAava 24v rakastuu tätä pidempään rumpaliin. "tuntuu kuin olisin löytänyt aarteen" Tarina sisältää, rakkautta, synkkyyttä ja kiroilua.